Finsk-svenska utbildningsrådet riktlinjer och aktuell verksamhet : delbetänkande från Finsk-svenska utbildningsrådet = [Suomalais-ruotsalainen koulutusneuvosto] : [tausta, toiminta ja tavoitteet] : [Suomalais-ruotsalaisen koulutusneuvoston mietintö]

Ur KB:s samlingar

Digitaliserad år 2014

ALLMÄNNA FÖRLAGET

ISBN 91-38-1 0079-7

ISSN 0375-250X

441% offentliga utredningar

Statens 1987:67 gg

w Utbildningsdepartementet

Finsk-svenska

utbildningsrådet:

riktlinjer och

aktuell Verksamhet

Delbetänkande från lyrisk-svenska

utbildningsrådet

Stockholm 1987

Beställningsadress: Allmänna Förlaget Kundtjänst 106 47 STOCKHOLM Tel: 08739 96 30 lnfomiationsbokhandeln Malmtorgsgatan 5

Beställare som är berättigade till

remissexemplar eller friexemplar kan beställa sådana under adress: Regeringskansliets förvaltningskontor SOU-förrådet 103 33 STOCKHOLM Tel: 08[I63 23 20 Telefontid 81°

- 1200externt och internt

08763 10 05 1200 l6°°endast internt-

REGERINGSKANSLIETS

ISBN 91-38-10079-7 OFFSETCENTRAL

ISSN 0375-250X Stockholm 1987

Finsk-svenska utbildningsrådet:

verksamhet och riktlinjer

bakgrund,

Förord

l Inledning 1.1 Nordiska avtal Flyttningsrörelsen mellan Finland och Sverige 1.2 1.3 Sverigeñnländare 1.3.1 Antal 1.3.2 Åldersstruktur1985 1.3.3 Placering på arbetsmarknaden

1.3.4 Geografisk spridning 1.3.5 Antaganden for framtiden 1.3.6 Deñnitionsproblem

Finsk-svenska utbildningsrådet 2 10 2.1 Bakgrund Uppgifter 11 2.2 samverkansformer 14 2.3 Andra

Utvecklingen sedan 1967 vad gäller finska elevers 8 i Sverige 15 undervisning

dag inkl. föreliggande uppdrag till 4 Situation i 19 myndigheterna 19 4.1 Förskolan Grundskolan 20 4.2 22 4.3 Gymnasieskolan Vuxenutbildning 23 4.4 4.5 Lärarutbildning

Områden att utveckla på kortare eller längre

sikt 31 5.1 Förskolan 31 5.2 Grundskolan 32 5.3 Gymnasieskolan 34 5.4 Vuxenutbildning 34 5.5 Lärarutbildningen 36 5.6 Zigenarfrågor 38 5.7 Inberkulturell undervisning 39

Förord

Finsk-svenska utbildningsrådet är ett permanent for regeringarna i Finland och Sverige med uppgift att underlätta ut-

gemensamt organ bildningssituationen for den i Sverige bosatta finskspråkiga befolkningen och for till Finland återllyttade elever. Rådet fungerar som forum for ömsesidig information, samråd och övergripande planering, medan alla verkställande uppgifter ankommer på berörda myndigheter i de båda länderna.

Rådet fastställde i maj 1981 riktlinjer for sitt arbete. Med denna skrift vill rådet belysa hur verksamheten utvecklats och ange vilka frågor somjust nu är aktuella, bl.a. med hänsyn till Sveriges riksdags beslut i februari 1985 med anledning av språk- och kulturarvsutredningens forslag.

Stockholm och Helsingfors i april 1987

Gunnar Svensson Kalervo Siikala Ordförande Ordförande i den finska

delegationen

p

Bakgrund, verksamhet och riktlinjer

1 Inledning

1.1 Nordiska avtal

Överenskommelsen nordisk arbetsmarknad av år

om en gemensam 1954, reviderad 1982, är jämte passfriheten det samnordiska instru-

tillforsäkrar medborgare i ett nordiskt land rätten att fritt ment som ka arbete och bosätta sig i ett annat nordiskt land under socialt och ek0 nomiskt tryggade former. Överenskommelsen bygger bl.a. på målet att upprätthålla den fulla sysselsättningen i de nordiska länderna och strä van till regional balans.

Andra nordiska överenskommelser eller konventioner av betydelse for migranterna i Norden är den nordiska samarbetsöverenskommelsen, Helsingforsavtalet, konventionen social trygghet och det nordiska

om kulturavtalet artikel 3 vari sägs att avtalsparterna skall söka tillgodoseünskemâl från medborgare i ett nordiskt land som bor i ett annat om undervisning på hans modersmål.

Vidare har inom undervisningssektorn slutits överenskommelser om

nordisk arbetsmarknad for klasslârare 1982 och for ämgemensam neslärare 1986.

Den nordiska konventionen om nordiska medborgares rätt att i annat nordiskt land använda sitt eget språk danska, finska, isländska, nor ska och svenska trädde i kraft 1987. Den innebär bl.a. att parterna

medborgare i ett annat nordiskt land vid skall verka for att nordiska

behov skall kunna använda sitt språk vid kontakt med myndigheter och andra offentliga organ. Konventionen har inte föranlett några ändringar i svensk lagstiftning.

1.2 Flyttningsrörelsen mellan Finland och Sverige.

Under hela efterkrigstiden har migrationsrörelsen mellan Finlandoch Sverige varit livlig. Den har under lång tid inneburit nettout

en en vandring från Finland. Fluktuationerna i migrationsrörelsen har hittills i stor utsträckning varit mer knutna till den ekonomiska utvecklingen i Sverige än i Finland. De största utvandringsvågorna infoll

under slutet av 60- och början av 70-talen, då den svenska industrin

expanderade kraftigt samtidigt somFinlands näringsstruktur genomgick genomgripande förändringar. Finlandssvenskarna har proportionellt sett i högre grad utvandrat till Sverige än finnarna men flyttar också tillbaka i större utsträckning undantag i Nyland.

Utvandringen skedde till en början från de svenskspråkiga områdena och från landsbygdsområdena i norra Finland till bl.a. industriorterna i Sverige och senare under 80-talet från Nyland södra och sydvästra Finland och från städerna till bl.a. vård- och servicesektorn i Sverige. Den senare tidens utflyttning har i större utsträckning än tidigare

omfattat yrkesutbildade personer.

Från 1981 och till nu har återflyttningen från Sverige till Finland varit större än utflyttningen med en flyttningsvinst for Finland på några tu sen varje år. Kulmen nåddes 1982 med 6 520 personer for att 1986 gå ned till 668.

1.3 Sverigefinländare

1.3.1 Antal

År 1985 fanns i Sverige 138 600 finska medborgare, vilket är en fortsättning på minskande trend från föregående år. Antalet i Finland en födda 228 00, också det minskning. Andelen finländare i den utvar en ländska populationen har sjunkit från hälften till 34 % källa: SCB ca och SIV.

för det fortsatta viktigt att notera, att det inte finns några exak- Det är uppgifter antalet med finska svenska som modersmål. ta om resp.

1.3.2 Åldersstruktur 1985

Åldersstrukturen vad galler finska medborgare i Sverige är relativt Andelen barn är hög och andelen ålderspensionärer låg. Källa: ung. SIV Demografi 5:2 och 5:5.

Andelen barn i åldern 0-6 år är drygt 10 %eller 13 600, i åldern 7-12 9 % eller 12 460 och i åldern 13-17 drygt 8,5 % eller 11840. ca

I de produktiva åldrarna återfinns 44 %eller 63 000 av de finska ca medborgarna i intervallen 25-44 år och 11 70eller 15 800 i intervallen 45-54 är; 5,5 % eller 7 600 återfinns i gruppen 55-64 år och 2,8 % eller 3 800 ar ålderspensionarer.

Ser på i Finland födda är åldersstrukturen en annan. Anman gruppen delen barn är lag och andelen äldre hög. I de produktiva åldrarna återfinns 58 % eller 132 000 i intervallen 24-49 år och 21 % eller ca 48 000 i intervallen 50-64 år. Andelen ålderspensionärer är 7,6 % eller 17 400.

Av materialet framgår att de flesta barn till de i Sverige bosatta finska medborgarna är födda i Sverige och kan förväntas också stanna här. Ju

högre upp i åldrarna man kommer desto större är andelen i Finland fodda svenska medborgare.

Det är måhända riskfyllt att dra alltför långtgående slutsatser För framtiden, men följande faktorer torde kunna indikera att befolkningsgruppen kommer att varajamförelsevis stabil eller minska:

en balanserad ekonomisk utveckling i båda länderna och en ökad roll för arbetsförmedlingarna kanaliseringsavtalet torde medföra att 60och 70-talens migrationsvågor inte upprepas

nettomigrationen håller på att att plana ut -

migrationen består i ökad utsträckning av kortare projektam ställ- ningar i finsk-svenska företag, dvs. ar av mer tillfällig karaktär.

1.3.3 Placering på arbetsmarknaden

De finska medborgarna aterfinns till största delen inom gruv-, tillverknings- och byggindustrin ca 47 Wu,inom servicesektorn 16 % och inom social- och hälsovården 13 %.

Arbetslösheten är totalt 4,2 % för finska medborgare i Sverige attjäm- Föra med 6,4 % Forövriga utländska medborgare, 2,7 %for svenska med borgare och 7 % i Finland.

Arbetslösheten i åldersgruppen 16-24 ar är högst i alla medborgargrupper 8,2 % for finlandare, 11,9 % för övriga utländska medborgare och 5,6 % för svenska medborgare.

1.3.4 Geografisk spridning

I de flesta kommuner har antalet finska medborgare sjunkit mellan 1975 och 1985, mest markant i Göteborg. I Haparanda, Umeå och

Stockholm har antalet ökat under perioden med undantag av det sista året då det minskat något.

Uppskattningsvis hälften av de finska medborgarna återfinnsi 15 av

ca landets kommuner med 17 285 i Stockholm, 9762 i Göteborg och sedan ri från 0 000 och nedåt till 1828i Luleå.

Nedan återges situationen vad gäller befolkning med finländskt ursprungi några kommuner 1985SCB:

Väsby

I tabellen angivna siffror enbart uppfattning om antalet perso-

ger en

födda i Finland ocheller finska medborgare, inte omspråk. ner

De uppgifter som finns rorande språk hänför sig till i forsta hand hem språksundervisningen. Dessa uppgifter tar å andra sidan inte hänsyn till ursprungsland eller medborgarskap.

Återflyttningen till Finland 1985 har skett fran alla län den har

men varit störst i absoluta tal från Stockholms, Norrbottens, Göteborgs och Bohus, Älvsborgs och Västmanlands lan.

En översiktskarta över antal finlandsfodda fördelade på län återfinns som bilaga.

1.3.5 Antaganden for framtiden

Utvecklingen çwantalet finskspråkiga barn igrundskolan

Utvecklingen av antalet elever som har finska som hemspråk och efterfrågar undervisning i finska, ar beroende av flera faktorer såsomden fortsatta invandringen fran och utvandringen till Finland, antalet barn som har fotts och kommer att fodas i Sverige i finskspråkiga hem och i vad mån i dessa hem kommer välja, och lyckas med,

man att att ge barnen kunskaper i finska. Flera av dessa faktorer är mycket svara att bedöma.

[en prognos över den demografiska utvecklingen av den Finlandsfodda befolkningen i Sverige for aren 1985-2015, som har utarbetats av Sven A. Reinans inom Delegationen for invandrarforskning, görs även ett försök att forutsaga en sannolik utveckling av antalet finskspråkiga elever. Prognosen utgår fran popula- tionen i slutet av år 1985. Om man antar att invandringen i framtiden blir lika omfattande som 1985 och att utvandringen följer samma monster som 1985, kommer antalet i Finland födda barn i skolåldern att minska i framtiden. Även antaleti Sverige fodda barn med en finsk moder kommer att minska.

Om förutsätter att det mönster för familjebildning, barnens språkman liga socialisation och utvandring till Finland som har rått under 1980-talet fortsätter, skulle den minskning av antalet finskspråkiga har skett i grundskolan fortsätta under överskådlig framtid. elever som Antalet finskspråkiga elever i årskurs lskulle börja minska omkring år for hela grundskolan är det enligt författaren sannolikt att 1990, men antalet finskspråkiga elever i den svenska grundskolan kommer att minska stadigt under 1900-talet för att vid sekelskiftet förresten av modligen mindre än hälften det nuvarande antalet. vara av

1.3.6 Definitionsproblem

och benämningar används i diskussionerna mellan Fin- De termer som land och Sverige är inte entydiga varken inom landet eller avser samsak i båda länderna. Nedan följer redovisning av några olika ma en uppfattningar och defmitionsproblem.

Termen hemspråk används i Sverige samlingsbenämning för unsom dervisning på invandrarelevernas språk. Där så är möjligt används språkets på sätt svenska används som enda benämnamn samma som ning när undervisning i svenska som modersmål avses prop 198485: 100 bilaga 10,sid. 97.

Med termen tuåspräkighet i Sverige individens tvâspråkighet, avses dvs. individens förmåga att efter olika situationers krav klara sig pâ eller det andra språket. det ena

Av remissyttrandena över Språk- och kulturarvsutredningens förslag begreppet aktiv tvåspråkighet framgick, att det råtill precisering av der stor osäkerhet innebörden i begreppet. Mot den bakgrunden anom såg föredragande statsrådeti proposition 198485100 bilaga 10sid. 96 det för närvarande inte är möjligt att finna en entydig tolkning av att innebörden i begreppet aktiv tvåspråkighet i undervisningen och att det övergripande målet för skolans hemspråksundervisning och undervisning i svenska andraspråk alltjämt bör vara att främja aktiv som tvåspråkighet utifrån elevernas individuella förutsättningar. Under-

visningen av elever med annat hemspråk än svenska bör syfta till att stödja elevens språkutveckling med förankring i det modersmålet,

egna heter det vidare i nämnda proposition.

Begreppet tväsprákighet i Finland avser nationens två språk, medan lagstiftningen i princip inte känner begreppet tvåspråkighet hos individen i t.ex. undervisningen. Denna sker antingen på finska eller svenska med undantag for det samiska området, där samiska och finska fore kommer samtidigt undervisningen. Mot bakgrund av det växande antalet tvåspråkiga individer i vissa delar av Finland pågår diskussioner om hur detta också kan följas upp i undervisningen i form av t.ex. diffe rentiering av undervisning i finska for tvåspråkiga elever.

Termen minoritet kan avse olika begrepp alltifrån att beteckna ett mindretal till att avse en folkgrupp med vissa minoritetsrättigheter.

Vad galler minoritetsbegreppet i Sverige finns detta beskrivet i den invandrarpolitiska propositionen l98586:98,sid. 17 i det följande:

invandrarpolitiska kommittén har grundligt analyserat minoritetsbea greppet och konstaterat att internationellt sett anses beteckningen mir noritet endast kunna användas for grupper somsedan mycket länge eller alltid har varit bosatta i landet i fråga, t.ex. for Sveriges del

samerna och tornedzilsfinnarna. l forarbetena till de internationella konventioner dar minoritetsbegreppet förekommer har man således preciserat detta till att avse ursprungliga minoriteter, och inte relativt nyligen från andra länder invandrade grupper. Minoritetsbegreppet i den nu nämnda betydelsen kan alltså inte sägas vara tillämpligt på invandrarsituationen i Sverige. Utgångspunkten for de invandrarpolitiska åtgärderna bör förstai hand vara de enskilda människornas förutsättningar och behov. Vad galler foreningsverksamhet och religionsutxivning är det emellertid naturligt att samhället bidrag till kollektiva verk

ger samheter bland invandrare.

I enlighet med traditionen i Sverige invandrarorganisationerna

ses som folkrörelser for social och kulturell gemenskap men också som företrädare for sina gruppers intressen och somsamrådspart.

Minoritetsbegreppet i Finland har innebörden mindretal, dvs. det antal finsk- eller svenskspråkiga som är i majoritet eller minoritet en kom-

eller annat forvaltningsområde och som bestämmer kommunens mun eller forvaltningsområdets språkliga indelning. Benämningen minoritet eller minoritetsspråk för finlandssvenskar och svenskar har ingen täckning i finsk lag, utan finska och svenska är landets två nationalspråk.

Termen invandrare kan i Sverige avse utländska medborgare, utrikes födda och i landet födda barn till utländska medborgare och utrikes fodda. Någon närmare precisering av innebörden av begreppet invandrare har inte låtit sig göra. Därför är det viktigt att man for varje gång gör klart for sig vad med invandrare i det aktuella samman-

man avser hanget.

Utgångspunkten for åtgärder tidigare nämnts de enskilda män-

är som niskornas förutsättningar och behov. Av den anledningen har man t.ex. inom hemspråksundervisningen inte fastställt någon minsta grupp

sådan undervisning skall komma till stånd, utan den storlek for att en kan ges till i princip en enda elev.

2 Finsk-svenska utbildningsrådet

2.1 Bakgrund

I samband med de stora invandringsvågorna under 60-talet togs från finsk sida, via Nordiska rådet, initiativ till ett ökat samarbete mellan Finland ochSverige vad galler de finska barnens skolgång i Sverige. År 1967 tillkom sä finsk-svenska utbildningsrådet enligt Nordiska rådets rekommendation nr 271967. Utbildningsrådet skulle vara ett for regeringarna i Finland och i Sverige permanent rådgivande och förslagsställande samarbetsorgan med uppgift att verka för att underlätta den i Sverige bosatta finskspråkiga befolkningens utbildningsproblem.

Mot bakgrund av de beslut som fattades i Sverige dels vad avser invandrarpolitiken l975 och hemspraksreformen 1976, fann regeringarna i Finland och i Sverige undervisningsminister Kalevi Kivistö och utbildningsminister Lena Hjelm-Wallén det vara angeläget att ge utbildningsradet en fastare form genom att ge delegationerna nationellt en formell ställning som kommitté och samtidigt bredda dess samman sättning.

Den svenska delegationen ombildades 1986 i syfte att bl.a. säkra en bredare kompetens genom möjligheten att adjungera fler tillfälliga experter.

Även det råder samstammighet i stort vad galler de utbildningspoli-

om tiska målsättningarna i de båda länderna kan det finnas skal att i detta sammanhang ocksa erinra om nâgra skillnader i utgångspunkterna mellan länderna som ar viktiga att uppmark- samma när undervisningsfrågor av gemensamt intresse diskuteras.

Medan termen tvåspråkighet i Finland företrädesvis avser nationens två språk avsesi Sverige tvåspråkighet hosindividen.

För skolans del innebär detta i Finland två enspråkiga skolformer medan i Sverige utgår från en sammanhållen skola for alla. Inom

man

skall individernas skiftande behov också de språkliga denna ram - tillgodoses.

Skillnaden i synsätt härvidlag kan ha en viss betydelse vad gäller återflyttarelever.

2.2 Uppgifter

Enligt de direktiv fastställdes 1976 i samråd mellan berörda mi-

som nistrar är rådet ett permanent for regeringarna i Finland och Sverige gemensamt koordinerande och rådgivande organ med uppgift att underlätta utbildningssituationen for den i Sverige bosatta finskspråkiga befolkningen samt for dem someventuellt återvandrar till Finland. Utbildningsrådet är ett forum för ömsesidig information, samråd och övergripande planering.

Verkställande uppgifter åvilar nationella myndigheter och relevanta ämbetsverk bl.a. undervisningsministeriet, arbetskraftsministeriet, utbildningsdepartementet, Skolstyrelsen, yrkesutbildningsstyrelsen, skolöverstyrelsen, socialstyrelsen, statens invandrarverk. De nationella myndigheterna lämnar rådet information om utbildningssituationen och om olika åtgärder somvidtagits eller planerats.

Rådet har även hämtat direktiv ur Riktlinjer for det fortsatta migrationssamarbetet mellan Finland och Sverige som antogs i juni 1986 av migrationsministrarna uppföljning flerministermötet 1984 vari det

av heter:

Utgångspunkten for samarbetet är en strävan att få till stånd sådana insatser for sverigeñnnarna att de får

en god grund och goda förutsättningar för att utveckla aktiv tvåsprå- kighet, d.v.s. kunna behärska både finska och svenska

samma möjligheter som sina svenska kamrater att fritt välja utbild- ning och yrkesinriktning efter grundskolan och

att skolsituationen for de elever som flyttar mellan länderna under- lättas genom t.ex. informationsinsatser

att till Finland äterflyttande elever får möjlighet att behålla och ut- veckla sina kunskaper i svenska.

För att främja dessa mål bör åtgärder särskilt på följande områden övervägas:

uppgörande av kommunala handlingsplaner om kommunen så bedö-

mer lämpligt som grund for en tvåspråkig undervisning och förskole-

verksamhet anpassad till lokala behov

föräldrarnas möjligheter att delta i utformningen av planerna och förverkligandet av den tvåspråkiga undervisningen och förskoleverksamheten

utvecklandet av en effektivare undervisning svenska som ett andraspråk i Ungdomsskolan och i vuxenutbildningen

en förstärkning vid behov av det finska språket som undervisningsspråk inom vuxenutbildningen

anordnandet av gemensamma kurser i Finland och Sverige samt ett bättre stöd for de finskspråkiga lärarna att delta i fortbildning

stöd till forskning angående pedagogiska och samhälleliga frågor i samband med finskspråkig undervisning och kulturell verksamhet, med särskild inriktning på den pedagogiska utvecklingsverksamheten.n

Utbildningsrådet fastställde i maj 1981 riktlinjer för sitt arbete under 1980-talet. Bland de viktiga uppgifterna for att förbättra undervisningen för barn, ungdomar och vuxna angavs främst hemspråksundervis-

ningen, särskilda stödåtgärder gällande gymnasieutbildningen, svenska för invandrare sfi, återvändande barns studiesituation och

vuxna lärarutbildningen.

Rådet kan nu konstatera att viktiga framsteg orts i dessa avseenden.

Till följd den livliga återflyttningen från Sverige till Finland från år

av 1981 har tyngdpunktsforskjutning ägt rum mot åtgärder i Finland

en och utgör ett allt viktigare inslag i samarbetet mellan länderna.

Rådet har under hela sin tid varit ett viktigt organ för att få till stånd åtgärder för de finska barnen i Sverige. Dessa åtgärder har oftast fått generell verkan for alla barn med annat modersmål än svenska oavsett medborgarskap. Det är nu också ett forum for en intensifierad diskus sion om åtgärder vad gäller återflyttarbarnen och de barn som flyttar till sina föräldrars hemland liksom för diskussioner om de interkulturella aspekterna i båda länderna.

Samarbetet har också stärkt det svenska språkets ställning i Finland i ett nordiskt perspektiv. Det har ökat insikten om den sverigefinska befolkningsgruppens språkkunskaper som en resurs i det nordiska samarbetet.

Rådet har förutom sina egna överläggningar anordnat symposier olika frågor för att få fram information och belysa vissa problemställningar. Dessa har ofta lett till konkreta åtgärder.

På informationssidan har de studieresor som den finska delegationen

rådet anordnat for olika kategorier personal inom skolan och förskoav lan i båda länderna varit utomordentligt betydelsefulla for att öka den ömsesidiga förståelsen vad gäller förskola och undervisning synnerhet och ländernas kultur i allmänhet. Under avsnitt tre följer i korta drag några milstolpar i utvecklingen, där utbildningsrådet i olika omfattning stimulerat eller varit med att få fram de olika åtgärderna.

om

2.3 Andra samverkansformer

Utöver rådets verksamhet har rådet kunnat konstatera att ett nära samarbete utvecklats mellan skolmyndigheterna i Finland och Sverige i Ledningsgruppen for svenskt-finskt skolsamarbete. Detta samarbete har gällt såväl specifika finsk-svenska som allmänna utbildningsfrågor.

Inom den Finsk-svenska samarbetsgruppen for lärarutbildningsfrågor utvecklas samarbetet i lärarutbildningsfrågor, i synnerhet vad gäller finskspråkiga barn i Sverige och återflyttade barn i Finland.

Samarbetsgruppen for sverigeñnländska kulturfrågor, som tillsattes 1984 av undervisningsministeriet i Finland och utbildningsdepartementet i Sverige som en uppföljning av det andra finsk-svenska flerministermötet, har till uppgift att seöver sverigefinländarnas möjligheter att utveckla en egen kulturell verksamhet. Den lägesrapport Sverigefinländarna egen kulturell verksamhet i utveckling, som gruppen pre-

senterade i februari 1987, kan ses som ett komplement till verksamheten inom rådets områden.

Gemensamma konferenser och symposier har inom de nämnda samarbetsorganens ram anordnats kring skilda problemområden, t.ex. gymnasial utbildning, kulturfrågor, lárarfortbildningsfrågor och nationell utvärdering.

Även samverkan med det sverigefinska organisations- och föreningslivet bör namnas i sammanhanget såsom Riksförbundet Finska Föreningar i Sverige RFFS, de finskspråkiga hem- och skola-föreningarna och Sveriges Finska Lärarforbund.

Ett fortsatt sådant samarbete bör stimuleras på olika utbildnings- och kulturområden.

Utvecklingen sedan 1967 vad gäller undervisningen för finskspråkiga i Sverige

1966 Beslut om statsbidrag till viss finskspråkig undervisning inom den svenska klassen for finska elever

1967 Finsk-svenska utbildningsrådet inrättas som gemensamt organ for regeringarna i Finland och i Sverige for utbyte av information och for övergripande planering

1969 Läroplanen for grundskolan innefattar skrivningar ang. hemspråksundervisning for finska barn

1973 Finska folkhögskolan i Haparanda inrättas med RFFS som huvudman

1975 Den svenska riksdagen antar riktlinjer for invandrarpolitiken jämlik het, valfrihet ochsamverkan

1976 Den svenska riksdagen beslutar om hemspråksundervisning i grundskolan, gymnasieskolan och i förskolan samt om hemsprâkslärarutbildning

Försöksverksamhet med yrkesinriktade och teoretiska kurser på finska på grundskole- och gymnasieskolnivå in-

den kommunala vuxenutbildningen komvux inleddes om

1977 Den särskilda klasslärarlinjen for sökande med finska som modersmål inrättas

Tvåspråkig forskollärarutbildning startar i Göteborg, Malmö och Stockholm

Hemspråkslärarlinjen inrättas på samma orter

Försöksverksamhet med finskspråkiga linjer i gymnasie skolan i Stockholm inleds

1979 Förordning om försöksverksamhet med hemspråksklasser och sammansatta klasser på låg- och mellanstadierna i grundskolan

1980 års läroplan för grundskolan innebar bl.a. att hemspråket blir tillvalsámne och att hemspråk och svenska som andra språk blir amnen med egenkursplan.

1982 Ändringar i förordningen försöksverksamhet till följd

om

bl.a. skolöverstyrelsens SÖ utvärdering. Vikten av av tillräckligt utrymme för undervisning i och på svenska betonas

Hemspråk och svenska som andraspråk blev ämnen i den nya läroplanen för komvux

Försöksverksamheten med kurser på finska i teoretiska gymnasieskolämnen inom komvux avslutades

Axevalla tvåspråkiga folkhögskola inrättas med RFFS och Skaraborgs läns landsting som huvudmän

Första svensk-finska flerministermötet

1983 Finska blir återigen ämne i ämneslärarutbildningen nu i kombination med svenska och svenska som andraspråk

Nya former for fortbildning av finska hemspråkslärare i samarbete mellan myndigheterna i de båda länderna

1984 Andra finsk-svenska Herministermötet

1985 Den svenska riksdagen beslutar enhälligt enligt regering-

proposition 198485:100 bil. 10 på grundval av språkens och kulturarvsutredningens forslag om att hemspråksklasser och sammansatta klasser får inrättas genom lokala beslut på låg- och mellanstadierna i den svenska grundskolan, under förutsättning att undervisningen i och på svenska kommer in i sådan omfattning att eleven kan följa undervisningen på högstadiet huvudsakligen på svenska.

Det övergripande målet är att främja aktiv tvåspråkighet. Syftet med hemspråksundervisningen och undervisningen i svenska andraspråk är att främja elevens språkut-

som vecklingmed förankring i det egna modersmålet. Utgångspunkten är individens behov.

Det interkulturella perspektivet undervisningen betonas.

För finskspråkiga elever beslutas om särskilda åtgärder. dvs. pedagogisk utvecklingsverksamhet innefattande ock så försöksverksamhet med tvåspråkig undervisning på högstadiet i några kommuner.

Grundskolekurser i komvux får anordnas som en reguljär anordning och efter beslut av Skolstyrelsen i kommunen.

Riksdagen fattar beslut omförskola för alla burn till l99l.

1986 Den svenska regeringen fastställer ramtirxiplzmer for hemspråksklasser och sammansatta klasser varvid ett minimi timtal. 78, for undervisningen i och pii svenska Ihststaills for låg- och mellanstadierna tillsammans. Ramtimplaner-

införs successivt med början i årskurs hösten 1986. na

Regeringen beslöt vidare om föreskrifter för den pedagogiska utvecklingsverksamheten Förfinskspråkiga elever, om kommuner för verksamheten och om uppdrag till skolöverstyrelsen rörande utvärdering av erfarenheterna av såväl ramtimplanerna som den pedagogiska utvecklingsverksamheten. Utbildningsminister Bengt Göransson och un dervisningsminister Kaarina Suonio gör ett gemensamt uttalande med anledning av beslutet.

Sveriges och Finlands regeringar antar riktlinjer För migrationssamarbetet i sin helhet inkl. utbildning och kulv tur.

Den svenska riksdagen antar riktlinjer för invandrarpolitiken vari vissa preciseringar görs bl.a. vad gäller valfrihets målet. Beslutet innefattar också en omläggning av statsbi dragen till invandrarorganisationerna i syfte att bl.a. jämställa dem med andra folkrörelser. Vidare beslöts om en ny lag mot etnisk diskriminering och inrättande av en särskild diskrimineringsombudsman.

4 Situation i dag inkl. föreliggande uppdrag till myndigheterna

4.1 Förskolan

I forskoleåldern 0-6 år fanns 1985 enl. SCB 33 500 barn med minst ca förälder född i Finland åldersgruppen var ca 13600 finska medbor en gare.

Hur många har svenska respektive finska som modersmål är inte som känt

Kriteriet for att få hemspråksstöd i förskolan är detsamma som for grundskolan dvs. språket skall ett dagligt umgängesspråk med att vara minst en föräldervårdnadshavare.

Ca 5000 barn med finska hemspråk återfinns i förskolan. Antal som barn fick hemsprâksstöd under 1984 var 4 192, vilket motsvarar 78 som samtliga finsktalande barn 0-6 år i förskolan. I landet fanns 208 % av hemspråksgrupper. 1197 anställda som hade finska som personer var modersmål. Av dessa hade 88 % någon form barnpedagogisk utbildav ning.

-En Arbetsplan for förskolan, Hemspråksstöd för invandrar- och minohar utarbetats. Den uttrycker Socialstyrelsens policy vad ritetsbarn, forskole- och fritidsverksamhet och vänder sig i forsta hand till gäller förtroendevalda och personal inom den kommunala ledningsorganisa-

tionen.

-I budgetprop. 198485 fastslås att målet för hemspråksstöd i förskolan bör, i likhet med vad som anges for skolans hemspråksundervisning, även fortsättningsvis vara att främja en aktiv tvåspråkighet. Detta innebär att ett första Språkstöd i svenska bör ges i förskolan. Detta är särskilt viktigt i bostadsområden där svenska inte utgör det dominerande språket.

Sedan 1979 har årligen hållits en fortbildningskurs for finsktalande barnomsorgspersonal i Sverige. Kurserna har varit 14 dagar och deltagarantalet har varit ca 30 personer årligen. De har varit förlagda till Jyväskylä och genomförts i samarbete med fortbildningsavdelningen vid universitetet.

För att informera finska föräldrar som skall återvända till Finland har en broschyr utarbetats sombeskriver den finska barnomsorgen. För mottagande personal och lärare har utarbetats en broschyr som beskri-

svensk barnomsorg. Även ett arbetsmaterial har tagits fram där ver barn och personal i Sverige gemensamt beskriver barnets förskoleverksamhet sominformation till Finland.

En arbetsgrupp utsedd av Finska riksforbundet hari en skrift Svensk - Finsk Förskola uttryckt sina synpunkter på förskolan for finska barn utifrån ett forslag till pedagogiskt program for förskolan.

Sammanställning av zigensk litteratur, sång och musik har tagits fram. Zigenska informatörer for barn-, personal- och foräldragrupper kan förmedlas genom socialstyrelsen.

4.2 Grundskolan

I den svenska grundskolan fanns 1985 enl. SCB drygt 29 300 elever med finska som hemspråk. Av dessa valde 20 310 eller 69 % att delta i hemspråksundervisningen i finska.

Antal hemspråksklasser 393 och sammansatta 130. Ca 37 % av de var finska hemspråkseleverna gick i hemspråksklass eller sammansatt klass. Klasserna är som regel små, ca 14 elever i genomsnitt.

Hemspråksklasser med finska återfinns i ca 70 av landets kommuner, i några fall representerade med en enstaka klass med få elever.

Antalet elever med finska som hemspråk var som högst hösten 1979 drygt 40 000 och antalet har därefter stadigt minskat till drygt 29 300 hösten 1985. Andelen elever som väljer hemspråksundervisning har däremot ökat från 57 % till 69 %under samma period.

De beslut som fattats under 1985 och 1986 for grundskolans del innebär att arbetet fortsätter att utvecklas inom vissa givna ramar for ett antal år framöver då olika utvärderingsuppdrag skall redovisas och eventuellt ge underlag för justeringar.

Hemspråksklasser och sammansatta klasser får från 1985 inrättas på låg- och mellanstadierna, årskurserna 1-6, efter lokala beslut. För så dana klasser gäller särskilda ramtimplaner. Såsom tidigare gäller att eleverna på högstadiet skall kunna följa undervisningen huvudsakligen på svenska.

Förordningen 1986 pedagogisk utvecklingsverksamhet for finskom språkiga elever innebär också att försöksverksamhet får inledas med tvåspråkig undervisning på högstadiet.

Följande kommuner bedriver för närvarande någon form av pedagogisk utvecklingsverksamhet: Botkyrka, Göteborg, Haninge, Haparanda, Stockholm, Södertälje, Upplands Väsby, Trollhättan, Huddinge, UpplandsBro, Sundsvall, Eskilstuna, Olofström och Hallstahammar.

Både ramtimplanerna och den pedagogiska utvecklingsverksamheten skall utvärderas skolöverstyrelsen med en Forsta redovisning1989, av bl.a. med hänsyn till tvåspråkighetsmålet och hur eleverna klarar sig i fortsatta studier och vid inträdet påarbetsmarknaden.

SÖ har vidare fått i uppdrag att till den 1september 1987 göra en över-

statsbidragsbestänunelserna vad gäller hemspråksundervissyn av ningen och undervisningen i svenska somandraspråk.

4.3 Gymnasieskolan

1985 fanns enl. SCB 5430 elever med finska som hemspråk, vilket är

minskning med 13 % sedan 1983. I hemspråksundervisning deltog en 2 231 elever 41 %, vilket ökande trend vad gäller deltagaranta-

är en leti denna undervisning.

De finska eleverna väljer i större utsträckning än sina kamrater från andra språkgrupper 2-åriga yrkesinriktade linjer. Bland de finska ele-

uppgår denna andel till 45 %. Av de övriga väljer drygt 9 % 2verna åriga teoretiska linjer, 35 %3- och 41-årigalinjer och drygt 10 % spe-

ca cialkurser om minst 1termin.

Enligt den uppföljning i skolan och på arbetsmarknaden av elever med annat hemspråk än svenska gick ut grundskolan 1979, utförd 1984

som

Horst Löfgren vid pedagogiska institutionen vid universitetet i av Lund, pedagogisk rapport 32, ligger andelen finska sökande till gymnasieskolan kring medelvärdet for invandrarelever, men avbrottsfrekven-

är något större. Invandrarelever söker sig generellt i något mindre sen utsträckning än svenska elever till gymnasieskolan. Enligt uppföljningen det också relativt få finskspråkiga tänkte sig fort-

var som en sättningi högskolan.

En belysning invandrarelevernas aktuella studiesituation i gymna-

av sieskolan och i högskolan kommer att ges i redovisningen av de uppdrag som skolöverstyrelsen fått.

Vad gäller hemspråksundervisningen i gymnasieskolan innebar 1985 års riksdagsbeslut att eleverna ges möjlighet att studera hemspråket i

utökad studiekurs utanför timplanen och att undervisningen i form av och studiehandledningen på hemspråket kan inriktas mot det karakteristiska yrkesinnehållet på vissa studievägar.

De elever som inte har finska som modersmål har möjlighet att välja finska som C-språk, nybörjarnivå. Enligt uppgift från SÖ hade år 1985 på de 3- och 4-åriga linjerna 48 elever i årskurs 1 valt finska som Cspråk, 90 elever i årskurs 2 och 36 elever i årskurs Uppgifter rörande de Z-åriga linjerna föreligger inte.

SÖ har för närvarande i uppdrag

att utvärdera den extra undervisningen i svenska i gymnasieskolan och överväga åtgärder for att förbättra kunskaperna i svenska såatt invandrareleverna bättre kan följa den ordinarie undervisningen

i gymnasieskolan. Bl.a. skall utveckling introduktions-

övervägas om en av kurserna for invandrarungdom kan vara en lämplig åtgärd. Uppdraget skall redovisas den l september 1987.

att utvärdera försöksverksamheten med finskspråkiga linjer i gymna- sieskolan i Stockholm. Härvid bör SÖ

särskilt redovisa resultaten av undervisningen i svenska somandraspråk bl.a. med hänsyn till hur eleverna klarar sig i fortsatta studier på svenska i samråd med universitets- och högskoleämbetet, UHÄ och vid inträdet på arbetsmarknaden. Uppdraget skall redovisas med en delrapport den 1september 1987 och slutligt den l september 1989

att tillsammans med UHÄ utvärdera hittills utförd forskning in- - om vandrarelevers studiesituation i gymnasieskolan och i högskolan och att genomföra ev. ytterligare undersökningar för att belysa situationen. Redovisas den l september 1987.

1985-05-09 utfärdades förordning om försöksverksamhet med särskild intagning av tvåspråkiga elever inom vårdutbildning i gymnasiesko lan. Erfarenheterna skall redovisas den l september 1988.

4.4 Vuxenutbildning

De allmänna målen för vuxenutbildning har senast formulerats i läroplanen för kommunal och statlig utbildning för vuxna:

Vuxenutbildningen syftar till

att överbrygga utbildningsklyftorna och därigenom verka for

ökad och social rättvisa,

att öka de vuxnas förmåga att forstå, kritiskt granska och

medverka i kulturellt, socialt och politiskt liv och därigenom bidra till det demokratiska samhällets utveckling, 3. att utbilda for varierande arbetsuppgifter, medverka

vuxna

till arbetslivets förändring och bidra till full sysselsättning och

därigenom främja utveckling och framsteg samhället samt 4. att tillgodose de individuella önskemål om vidgade

vuxnas studie- och utbildningsmöjligheter och att ge dem tillfälle att komplettera ungdomsutbildningcn.

Målen har skiftande tyngdpunkt inom olika slag av vuxenutbildning. För kommunal vuxenutbildning komvux och statens skolor för vuxna SSV betonas särskilt uppgiften att ge vuxna kompetens i ämnen som motsvarar Ungdomsskolan och att ge yrkesutbildning. Grundutbildning för grunduux har som särskild uppgift att ge vuxna base

vuxna kunskaper i bl.a. läsning, skrivning och matematik. För studieförbundens del understryks särskilt målen personlig och social utveckling samt delaktighet och aktivitet i samhallet. Då det slutligen gäller folkhögskolorna framhålls också särskilt den allsidiga personlighetsuta vecklingen.

Inom den kommunala vuxenutbildningen anordnas sedan 1977 grund utbildning for vuxna och ungdomar from. 16 är. Undervisningen oma fattar elementär läsning, skrivning och matematik till en nivå motsvar rande årskurs 6 i grundskolan. Läsåret 198485 var 52 % av deltagarna invandrare varav den storsta gruppen finska. Den finska gruppen utorde 8 samtliga grundvuxelever, eller nära l 600 elever. Grundv

% av vuxundervisning på finska genomfördes i 181kommuner.

Inom den kommunala vuxenutbildningen förekommer sedan 198586 grundskolkurser på invandrarspråk som en reguljär anordning.

Läsåret 198586 anordnades åtta kurser i finska som hemspråk med 109 deltagare; sju kurser i finska etapp 2 76 deltagare och tre kurser

i finska etapp 3 27 deltagare.

-

I

Det totala antalet finskspråkiga deltagare i komvux var detta läsår enligt uppgift från SÖ 3 294 fördelade på 1 114 i grundskolekurser, 1 140i teoretiska gymnasieskolkurser, 618 i yrkesinriktade gymnasieskolkurser och 422 i särskilda yrkeskurser.

Skolöverstyrelsen far sedan 1982 medge försöksundervisning i obegränsad omfattning med yrkesinriktade gymnasieskolkurser på invandrarsprak. Intresset från kommuner att anordna sådana kurser har hittills varit lågt.

Vad gäller gymnasieskolkurser i allmänna ämnen är undervisnings språket i huvudsak svenska. Möjlighet finns for invandrare att få stödundervisning på sitt eget språk under kursens gång liksom till inskolning i ämnet på eget språk fore kursstarten.

Inom studieforbunden anordnas studiecirklar i finska som modersmål och som främmande språk och på finska bl.a. i Samhällsorienterande ämnen och ämnen inom kulturområdet.

Från 1973 verkar den Finska folkhögskolan i Haparanda som erbjuder finskspråkig allmän linje, 3-árig, svenskspråkig allmän linje, S-årig, tolklinje,l-årig,simultantolkutbildning,1-årig,3-årig musiklinje och en Z-ärig idrottslinje förutom kortkurser for olika målgrupper. Skolan har ca 120 elever.

Från 1982 verkar Axevalla folkhögskola som en tvåspråkig folkhögskola. Den erbjuder en 3-arig finsk och en svensk allmän linje, 2-ärig fri tidsledarutbildning, 2-arig allmän kurs med teaterinriktning, 2-årig allmän kurs med ADB-inriktning samt en l-årig scenlinje. Kurs för dramapedagoger planeras.

Axevalla har sommaren 1986 enligt finländsk förebild startat sommar universitet med datautbildning och lärarfortbildning i engelska och i socialkunskap.

I övrigt ges olika kortkurser, bl.a. pensionärskurser, och en treveckors intensivkurs i engelska for elever på de långa kurserna. Skolan har ca 70 elever.

Tvåspråkiga linjer erbjuds också vid Skinnskatteberg, Fristad, Fellingsbro, Bona och Biskops-Arnö folkhögskolor i samråd med Riksförbundet Finska Föreningar i Sverige.

Undervisningen i svenska för vuxna inuandra re sfi

har till syfte att ge invandrarna sådana kunskaper i svenska

språket samt om det svenska samhället och arbetslivet att in-

vandraren kan ta vara på sina rättigheter och påverka sin situa

samt fullgöra de krav och skyldigheter somdet dagliga livet gonjuder.

Undervisningen skall vidare bidra till att invandrarens stall

ning på t.ex. arbetsmarknaden stärks, att invandraren kan

medverka i det kulturella, sociala, fackliga och politiska livet samt genomgå utbildning inom det reguljära vuxenutbildningssystemet i form av allmän grundutbildning och yrkesutbildning. Ur prop 1983842199 s 15

Enligt de regler som sedan 1986 gäller for svenskundervisningen för vuxna invandrare har nya invandrare över 16 år rätt till ca 700 timmars svenskundervisning fördelade på två etapper grundläggande

svenskundervisning grund-sñ om 400-500 timmmar och påbyggnadsundervisning påbyggnads-sñ om200-300 timmar.

Fram till år 1991 har även de som invandrat tidigare och fortfarande har bristfälliga kunskaper i svenska rätt till grundläggande svenskundervisning.

Av den kartläggning av tidigare invandrares behov av svenskundervisning som skolöverstyrelsen presenterade i september 1986 framgår att både den nya och den gamla gruppen bland finländarna har goda kunskaper i svenska i förhållande till målen for sfi. Behovet av svenskum dervisning är dock med all sannolikhet större än studien utvisar.

Inom arbetsmarknadsutbildningen AM U ges kurser for ñnsktalande också på finska. Flertalet ñnsktalande kursdeltagare följer den nya uppläggning av undervisningen somgenomförs i AMU.

Det innebär att efter en introduktionsperiod med bl.a. diagnostisering av yrkeskunskaper och språkfärdighet, fastställs individuell yrkes-

en inriktad utbildningsplan.

Preparandundervisningen och undervisningen i svenska utgör ett riktat stöd till yrkesutbildningen. Dessa s.k. sidoresurser bedrivs inte avskilt från yrkesundervisningen. Innehâllsmässigt är de kopplade till yrkesutbildningen.

Under budgetåret 198586 påbörjade 2216 finska medborgare yrkesinriktad utbildning i AMU. I AMU Gamleby och AMU Borås bedrivs SQskilt anpassad yrkesutbildning för finsktalande; Syftet med kurserna är att kursdeltagarna efter utbildningen skall kunna söka anställning direkt på den svenska arbetsmarknaden eller gå vidare till ytterligare påbyggnadskurser sombedrivs helt på svenska. Kurserna är riksrekryi terande.

AMU Gamleby har plats för ca 50 helinackorderade kursdeltagare. De aktuella utbildningarna är på såväl grund- påbyggnadsnivå inom

som verkstads- och svetsmekaniska och restaurang- och storhushållsblocken.

Undervisningen är upplagd så att svenskundervisningen eller

annan form av språk- och teoriundervisning antingen med yrkesut-

varvas bildningen eller sätts in som stöd.

Yrkesundervisningen leds av en tvåspråkig lärare. Successivt under utbildningen sker en övergång från finska till svenska både de praktiskai och teoretiska delarna av yrkesutbildningen. Läromedel i finska finns i stor utsträckning att tillgå.

I Gamleby påbörjade budgetåret 198586 pä verkstadsmekanisk utbildning nio, pá svetsmekanisk sex och på el-teleteknisk tre kursdeltagare

denna anpassade utbildning. Hösten 1986 påbörjade i Gamleby på verk stadsmekanisk tre, på svetsmekanisk sex och på restaurang- och storhushållningsutbildning två kursdeltagare samma utbildning.

I Borås påbörjade under perioden 1985-07-01 1986-12-31 på verk

stadsmekanisk utbildning 12 kursdeltagare och påsvetsmekanisk 19.

I de fall den reserverade inte används för finsktalande kurs

resursen deltagare, utnyttjas kapaciteten till andra kursdeltagare.

Nordkalottens ArbelsmarkItadsulblldningscenler i Övertorneå inrätta des 1970 för Finland, Norge och Sverige gemensam institution i

som en syfte att främja arbetsmarknadsuthildningen särskilt inom de tre ländernas nordligaste dclar. Centret tillhandahåller arbetsmarknadsutbildning i forsta hand pä uppdrag arbetsmarknadsmyndigheterna i

av de tre länderna, får även tillhandahålla utbildning ät dessa myn-

men digheteri Danmark och på Island liksom ät andra uppdragsgivare. Gemensamt nordiskt utvecklingsarbete får också förläggas till centret.

En form vuxenutbildning utgör t.ex. enstaka kurserj olika

annan av ämnen inom högskolan.

Ett huvudsyfte med dessa kurser är att tillgodose behov av fortbildning och vidareutbildning. För att få tillträde till kurserna krävs ofta endast s.k. allmän hehorighet, dvs. den sökande skall ha minst två års gymnasieutbildning med svenska och engelska eller ha fyllt 25 är och ha fyra års yrkeserfarenhet samt kunskaper i svenska och engelska motsva rande tvåårig gymnasielinje.

4.5 Lärarutbildning

Idag förekommer Sverige flera olika former av lärarutbildningar med särskild inriktning mot verksamhet bland de finskspråkiga.

Utöver särskild förskollärarutbildning och särskild klasslärarutbildning för studerande med finska som modersmål finns hemspråkslärarutbildning och ämneslärarutbildning påspråkvetenskaplig linje.

Dessutom avsätts utbildningsplatser för sökande med finska

som m0dersmål på industri- och hantverkslärarlinjen och folkhogskollärarlinjen. Särskild utbildning av tvåspråkiga fritidspedagoger har också startats bl.a. i Västerås.

År 1985 fanns 1 565 hemspråkslärare i finska för samtliga skolformer inkl. AMU.

De senaste tio åren har inneburit en gynnsam utveckling inom lärarutbildningen i ett finsk-svenskt perspektiv och vi har omfattande

nu en erfarenhet. dels av den särskilda klasslärarutbildningen och hem- - sprâkslärarutbildningen, dels av den särskilda förskollärarutbildningen för studerande med finska sommodersmål.

UHÄ har genomfört ett omfattande utvärderingsarbete. Utifrån utvärderingsresultaten föreslog UHÄ 1984 Förändringar när det gäller utbildningen av lärare för invandrarbarn i och på deras modersmål. Dessa förslag avgavs hösten 1984. Riksdagen fattade våren 1985 beslut

om den framtida lärarutbildningen. Regeringen har gett UHÄ i uppdrag att dels redovisa eventuella Förändringar i sitt ursprungliga förslag till lärarutbildning, dels att vid sin planering av den nya grundskollärarutbildningen utgå från att utbildning för de tidigare årskurserna skall ges för tvåspråkiga studerande med finska, samiska eller tornedalsfinska som modersmål.

UHÄ har ännu inte lämnat några forslag till förändringar beträffande den särskilda förskollararutbildningen med anledning av utvärderingsresultaten. Sådana förslag kan väntas i samband med att UHÄ redovi sar sitt regeringsuppdrag beträffande en översyn av fritidspedagog- och förskollärarutbildningen 198687

Behovet av finskspråkiga lärare är i dag tämligen väl tillgodosett, sår skilt runt utbildningsnrterna. Fortfarande finns dock behov ute i lanA det.

Det minskade behovet kring utbildningsorterna har under senare år negativt påverkat antalet sökande och utbildningsplatserna har inte kunnat fyllas.

En fortsatt utveckling av utbildningarnas geografiska distributionsformer är därför angelägen.

5 Områden att utveckla på kortare eller

längre sikt

Finsk-svenska utbildningsrådet kommer att som hittills regering-

vara arnas gemensamma organ for övervakning och allmän uppföljning av olika behov och åtgärder vad gäller att underlätta sverigeñnnarnas och de återflyttade barnens situation i undervisningen i Sverige och Finland.

Utvecklingen av insatserna kommer att ske utifrån de övergripande mål som angetts i avsnitt 2.2.

Rådet kommer också fortsättningsvis att förlägga sina möten till olika kommuner Sverige och Finland for att bl.a. kunna följa utvecklingen på lokal nivå och fånga upp de problemställningar där konkretise-

som ras.

Nedan foljer en redovisning av de frågor på kortare eller längre

som sikt kraver rådets uppmärksamhet.

Redovisningen skall inte ses som en heltäckande förteckning över olika problemområden, utan rådet måste som hittills vara öppet for att diskutera även andra problem

som kan uppstå.

5.1 Förskolan

I och med att plats inom barnomsorgen skall beredas åt alla barn 1991 kommer också antalet ñnsktalande barn att öka i barnomsorgen. Följderna av detta for behovet av bl.a. barnomsorgspersonal bör uppmärksammas.

I samband med flyttningsrörelsen behövs fortsatt informationsvc-rk samhet förskolan inkl. råd och praktiska tips till föräldrar och moi.

om tagande personal i båda länderna.

Fortbildningsverksamhet i Sverige for finskspråkig barnomsorgspcrsr; nal behöver utökas i synnerhet för dem som bor utanför Storstockholm.

Möjligheter att anordna gemensamma fortbildningskurser för harmoni sorgspersonal i Finland och Sverige bör undersökas.

Ett samarbete med Statens institut for läromedel SIL bör utvecklas vad gäller barn- och lärarlitteratur. l detta sammanhang bör Utbild ningsradions roll uppmärksammas.

Förskolebarnens möjligheter att ocksa få ett stöd i svenska bör ytterli gare uppmärksammas i sådana bostadsområden där svenska inte utgör en naturlig del i omgivningen.

Fritidshem

Även under fritiden skall barn 7-12 år ha möjlighet att delta i en verksamhet stöder deras kulturella och språkliga identitet. Detta inne-

som bär att det bör finnas tillgång till tvåspråkiga fritidspedagoger.

5.2 Grundskolan

Många av de svårigheter som uppstår för den enskilde eleven vid flyttning frän ett skolsystem till ett annat har sin grund i dåliga kunskaper hos bl.a. mottagande skolpersonal, föräldrar och Hem- och skolaföreningar. Därför bör informationen om landernas skolsystem, om undervisningens mål och innehåll och om :arbetsmetoder förbättras i båda riktningarna, eventuellt i form av ett kortfattat överskådligt material där skillnader och likheter framgår parallellt.

Med tanke på återflyttarbarnen bör åtgärder vidtagas i Finland, bl.a. genom utarbetande av ett servicematerial, for att bevara och utveckla elevernas kunskaper i svenska och litteratur på svenska anskaffas för skolbibliotek m.m.

Vidare bör ett samarbete inledas mellan länderna vad gäller utvecklingen av ett interkulturellt synsätti undervisningen.

Länderna bör i samarbete verka for fortsatt forskning rörande återvändande barn.

En kartläggning bör göras av specialundervisning för finskspråkiga elever och ett servicematerial utarbetas.

Samarbete med SIL bör utökas vad gäller läromedelsforsörjning for undervisningen i och på finska. Läromedlens och den finskspråkiga undervisningens innehållsmässiga anknytning till förhållandena i Sverige bör ytterligare uppmärksammas.

Vänskoleverksamheten mellan länderna bör utvecklas.

Resultaten av de olika uppdrag som for närvarande ligger hos olika myndigheter kommer inom de närmaste åren att bli Föremål for överläggningar i rådet. Detta gäller bl.a. utvärderingen av ramtimplaner for hemspråksklasser och sammansatta klasser ochav den pedagogiska utvecklingsverksamheten for finskspråkiga elever. Se avsnitt 4.2.

Deflestaavdesk. aterñyltarbarncn ärföddaiSverige.

5.3 Gymnasieskolan

De finskspråkiga elevernas övergång till gymnasieskolan. deras val av linje och studieframgång samt deras möjligheter till högre utbildning är problemområden som rådet skall uppmärksamma de närmaste åren.

Redovisningen av de olika uppdrag som angivits under avsnitt 4.3 kommer att tillsammans utgöra ett viktigt underlag för diskussioner i rådet vad avser åtgärder for att förbättra de finskspråkiga elevernas studiesituation i gymnasieskolan.

I anslutning till en översyn av den gymnasiala yrkesutbildningen over vägs för närvarande forslag om bl.a. en förlängning av denna utbildning till tre år. Beslut rörande förslagen kan fattas tidigast hösten 1987. De finska ungdomarnas situation kommer också i detta samman hang att följas av rådet.

Skillnaderna mellan det finska och det svenska gymnasieskolsystemet bör i samarbete mellan skolmyndigheterna klarläggas på ett översikt ligt sätt för att underlätta flyttning mellan systemen.

Det samarbete som inletts inom rådets ram vad galler mel lan vissa yrkesutbildningar bör vidareföras och formerna för detta iver vägas.

5.4 Vuxenutbildning

Det finns redan i dag många olika former lör vuxenutbildning. Sverige finnarnas möjligheter att ta del de olika formerna för vuxenutbild

av ning bör utvecklas.

I årets budgetproposition prop. l98687:l00, bilaga 10,s 153-162 tar det föredragande statsrådet ställning till bl.a. de förslag som framlagts i betänkandet Ds U 1985:10 Vuxenutbildning. l97il-tzilets reformer

en utvärdering.

Härvid uttalas bl.a.: Behovet av vuxenutbildning på grundskolenivå kommer troligen att finnas även i framtiden. Ett skäl för detta är den omfattande invandring vi har till Sverige av vuxna, som i sina hemlånder inte fått någon eller bara bristfällig utbildning. Det ingår i de åtaganden vi ort mot våra invandrare att de skall kunna få utbildning som gör det möjligt for dem att fungera väl i det svenska samhället. Bl.a. föreslås friare regler för användning av statsbidrag för verksamhet som syftar till att rekrytera nya grupper av korttidsutbildade inom olika slag av vuxenutbildning.

Rådet bör i detta sammanhang nära följa utvecklingen vad gäller tillgången på vuxenutbildning för sverigeiinnarnas behov.

År 1988 anordnar SÖ S och Skolstyrelsen yrkesutbildningssty

samt relsen F i samarbete med Hanaholmens kulturcentrum ett symposium om vuxenutbildning, i första hand inom yrkesutbildningsområdet.

Finsk-svenska utbildningsrådet bör följa och ta del av resultatet av detta symposium.

Från Finland anges följande områden:

-I Sverige bör de obligatoriska ämnena svenska, engelska, matematik och samhällskunskap kunna läsas tvåspråkigt såatt finska invandrare kan få ett avgångsbetyg från en Z-årig gymnasial utbildning inom komvux.

Vidare bör utbildning av tvåspråkiga vuxna för samhällets olika be- hov t.ex. åldringsvården planeras.

Från svensk sida anges följande:

I Finland bör man följa upp lagen om att godkänna vissa utomlands förvärvade högskoleutbildningar for finska medborgare för offentlig anställning och verka för att denna även kan utsträckas till nordiska medborgare.

Vidare bör kurser i finska och i finsk samhällskunskap anordnas for vuxna återvandare.

Informationsverksamhet återvändare och migrationsfrågor bör in- - om ledas i Finland.

5.5 Lärarutbildningen

Riksdagens beslut med anledning av regeringens proposition 198485: 122 om en ny grundskollärarutbildning m.m. och regeringens uppdrag till UHÄ med anledning detta medför att det nu är aktuellt med ett

av omfattande reformarbete inom lärarutbildningen också i ett finsksvenskt perspektiv. Enligt riksdagsbeslutet skall en helt ny lärarutbildningslinje for grundskolan starta den l juli 1988 och omfattande förändringar av lärarutbildningen for gymnasieskolan och vuxenundervisningen kommer eventuellt också att träda i kraft vid samma tidpunkt.

Riksdagsbeslutet innebar i korthet att en sammanhållen utbildningslinje skall finnas for grundskolan. Den skall ha två inriktningar, en med inriktning mot tidigare årskurser i grundskolan åk 1-7 och en mot senare årskurser åk 4-9.

Inriktningen mot tidigare årskurser omfattar två fördjupningar, en mot svenska och Samhällsorienterande ämnen och en mot matematik och naturorienterande ämnen.

Enligt propositionen skall UHÄ inom Forlärarutbildningen for

ramen tidigare årskurser planera for utbildning som motsvarar den särskilda klasslärarutbildningen for tvåspråkiga studerande.

Inriktningen mot senare årskurser i grundskolan innehåller fem spee cialiseringar:

en mot naturorienterande ämnen, en mot Samhällsorienterande ämnen, en mot svenska och två främmande språk,

4. en mot matematik och naturorienterande ämnen och 5. en mot praktisk-estetiska ämnen tillsammans med svenska,

matematik eller språk. Enligt riksdagsbeslutet blir det inom

specialiseringen mot språk också möjligt att välja finska som

amne.

Inom ämneslärarutbildningen är det möjligt att välja finska i kombina tion med svenska och svenska somandraspråk.

Frågan om det framtida behovet av finskspråkiga speciallärare inom ramen för förslag till en ny speciallärarutbildning är också föremål För överväganden.

De närmaste åren kommer således med anledning av riksdagens beslut att leda till omfattande förändringar av lärarutbildningen för finskspråkiga elever i Sverige både organisatoriskt och innehållsmässigt.

I detta sammanhang bör också nämnas de strävanden som finns att genomsyra lärarutbildningen med en interkulturell dimension. Inom det finsk-svenska samarbetet på lärarutbildningsområdet har ett flertal initiativ tagits för att utveckla detta perspektiv. Som exempel kan nämnas en konferens som anordnades i april 1986 för lärare och lärarutbildare i Finland och Sverige under temat Att leva i två kulturer. Det bör också nämnas att de interkulturella perspektiven redan präglar de fortbildningskurser som anordnas av finska och svenska myndigheter i samverkan.

Ett speciellt problemområde som behöver utvecklas inom lärarutbildningen Sverige gäller undervisningen i engelska och andra främmande språk för finskspråkiga barn. Lärarutbildningen i engelska och andra främmande språk i Sverige utgår ifrån de problem svenskspråkiga barn har när de lär sig främmande språk. Forskningen kan i dag visa att finskspråkiga barn delvis har andra problem än de svenska vid tillägnandet av främmande språk av rent lingvistiska skäl. Detta har inte tillräckligt uppmärksammats och bör vara ett område för särskilda insatser inom bl.a. lärarfortbildningen.

I Sverige bör man verka for att forskningsresultat och erfarenheter av undervisning i engelska av elever med finska sommodersmål sprids.

Åtgärder bör vidtagas i Finland och kan lämpa sig for

som som samarbete med Sverige är:

fortsatt utbildning och fortbildning av lärare for återvändande elever -

fortbildning av svensklärare for återvändande elever innefattande ut- bildning till s.k. kulturtolkar, dvs. lärarna skall bli förtrogna med den kultur eleverna har med sig och kunna ta hänsyn till eventuella skillnader mellan länderna.

införande av en interkulturell dimension i lärarutbildningen. -

5.6 Zigenarfrågor

Frågor rörande de finska zigenarnas särskilda behov och förutsättningar att genom utbildningsinsatser bli bättre integrerade i det samhälle eller i de samhällen de bor bör fortlöpande bevakas av rådet.

Zigenarfrágor avhandlades senast vid rådets möte i Tammerfors i maj 1985 varvid konstaterades att SIV:s samordningsbyrå hade ett natur ligt ansvar för koordinering av olika insatser vad gäller bl.a. förskola, skola och läromedelsutveckling isamarbete med berörda myndigheter.

I detta sammanhang bör ett

utvecklingsarbete vad gäller zigenska barn inom barnomsorgen i Sve- rige och Finland inledas

samarbete utvecklas vad gäller zigenska elever i grundskolan -

samarbete utvecklas kring hemspråkslärarfrågor och allmänt om fortbildning skolpersonal vad gäller zigenska frå-

av lärare och annan gor

- samarbete kring vuxenutbildningsinsatser och yrkesutbildning utökas.

Ett underlag för arbetet kring zigenarfrågor utgör skolöverstyrelsens redovisning mars 1986 av erfarenheterna av hemspråksundervisning m.m. for de zigenska barnen.

5.7 interkulturell undervisning

Mot bakgrund av den utveckling mot ett mångkulturellt och flerspråkigt samhälle som invandringen och den förda invandrarpolitiken inneburit for Sveriges del, föreslog Språk- och kulturarvsutredningen SKU att ett interkulturellt synsätt infördes i skolans arbete.

Medan termen mångkulturell beskriver en situation, så termen

avser interkulturell en process.

I anslutning till behandlingen av Språk- och kulturarvsutredningens förslag uttalade det föredragande statsrådet bl.a. följande, prop. 1984 85:lO0, bilaga 10,s94-95:

Jag ansluter mig till SKU:s allmänna utgångspunkter avseende ett interkulturellt synsätt i undervisningen. Jag har heller inget att erinra mot att ett utvecklingsarbete inleds inom ramen för tillgängliga

resurser. I sammanhanget vill jag göra följande förtydliganden.

Undervisning ur ett interkulturellt perspektiv bör bl.a. syfta till att åstadkomma positiva attitydförandringar och motverka negativa attityder och fördomar inte bara hos majoritetsbefolkningen utan också hos olika etniska minoritetsgrupper. Undervisningen bör också syfta till att öka förståelsen och den ömsesidiga respekten för olika kulturellt betingade förhållningssätt.

Detta ligger givetvis i linje med skolans mål och riktlinjer, enligt vilka skolan skall vara öppen för att skiljaktiga värderingar och åsikter

framförs. Samtidigt bör understrykas att skolan enligt Lc-x. lim ms In roplan for grundskolan Lgr 80 medvetet skull verka fur det tlvnmk uti ska samhällets grundläggande Värderingar och fostra clcvuriaza Lill att respektera dem.

Ett interkulturellt perspektiv på undervisningen kun inte :at-za nå

:som got som genomförs vid en viss tidpunkt. I stället kommer det .ulltulu-r

erfarenheter -i ett längre tidsperspektiv in som en aspekt i ll.n. pcrz-,n nalutbildning och läromedel. Ett interkulturellt synsätt forutsattg-r in te särskilda resurser eller ett eget ämne eller ändringar i kursplaner. Ett sådant synsätt bör innefattas i skolans verksamhet oavsett rczsairs nivå och beaktas inom ramen för befintliga ämnen och kursplaner.

SÖ och SIL gav 1986 tillsammans ut en folder lnterkulturellt synsätt i undervisning och läromedel, där exempel på den interkulturella aspekten i vissa ämnen ges.

I det samarbete som pågår inom olika undervisningssektorer mellan Finland och Sverige bör också den interkulturella aspekten tas upp vid t.ex. olika seminarier och i lärarfortbildningsverksamheten.

Ett interkulturellt synsätti undervisningen kan också på sikt bidra till att främja förståelsen mellan Sverige och Finland.

BILAGA

Sifferuppgifter ur Folkmändgd 31 december

å del Statistiska centra1byrån,stockholm 1986

Statens 1987

offentliga utredningar

Kronologisk förteckning

Otillbörligefterbiidning.Ju. Folkrörelser-naslotterierochspel.Jo. Dödsboägartdeochsamägartdeavjordbruksfastighet Kompetertsutvecklingcnläkarexamen.efter m.m.Ju. Kompetensutvecklingenefterläkarexamen. . Långtidsuuedningen87. Ft. Huvudbilaga-Mâlbeslcrivningar. Ennykyrkolagm.m.Del C. Efterlevandepension. . En kyrkolagm.m.Del C. Ekonomisktstödtill arbetslösa.A. ny . Folkstyrelsensvillkor.Ju. Sverigebildcr-17svenskarserpåSverige.UD. . Barnets Ju.rätt. Rsrsäkringsväsendeti framtiden.Fi. Svenskaförsvarsindustrinsu- sverksamhcLUD. Ansvarsgenombronm.m.Ju. Detsvenskatotalförsvaretinför90talet.Fö. Informationsmrsörjrtingfor Indrivningslagm.m.Fi. vetenskapochteknik.U Skyddfördetväntadebarnet.Ju. Knivförbud.Ju. . Ixzgitirrtationförvissakiropraktorer.S. Nyarvs-ochgåvoskatteiag.Fi. . i kabelnät.U. Översyn rättegångsbalkenav Ju. Vidaresändningavsatellitprogram . översvämningar. MordetpåOlofPalme.Ju. Dammsäkerhetochskyddmot Miljöskadefond.ME. MF. Begravningsiag.C. Statistikochprognoserpåenergiområdet.ME. . Franchising.Ju. Arbetsmiljöochsekretess.A. Internationellafamiijerättsfrágm.Ju. Finsk-svenskaUtbildningsradionriktlinjeroch . Varannandamernas.A. aktuellverksamhet.U. Läkemedelochhälsa.S. Äldreomsorgi utveckling.S. MisshrukamaSocialtjänstenochIvângcL Medicinteknisksäkerhet.S. Produktsäkerhetslag.Fi. Ökat unaltväghállningsansvar.K. Enskildavägar.K. Skeppslegatill utlänning.Tillstånd.dispenser, flaggskifte.K. Biståndförbättremiljöi u-Iand.UD. Stödtill näringslivet.Ft. Feli fastighet.Ju. Integritetsskyddeti informationssanthällct4.Ju. För bättremiljö.ME.en Jumervi tillsammans.är Del C. Jumer ärtillsammans. Exempeisamling.Del C. 3 Jumerviärtillsammans. Underlagförreformersamtförslag.Del C. 3 Förenbättremiljö.Miljövårdsfamiljcn. Myndigheter författningar.och ME. Stödettill bam-ochungdomsföreningar.C. Arkivförindividochmiljö.U. Studiemedel.U. . Datoriseringtullensav export-ochimportmtiner.

FastaÖresundsförbindclser.K. MiljökonsekvenseravfastaÖrcsundsförbindclser. K. Snabbarekörkonsingripmden K.mm. . Livsmedelspriserlivsmedclskvalitct.och Jo. . Översynavmervärdeskatten.XI.Del Fi. Översyn rättegångsbalkenav 4.Ju. - . skäligalokalhyrorochtryggheti bcsittningen.Bo. . Ettnyttplan-ochhostadsverk.Bo. . Svcrigeinformationenochvissapublikationer.UD. . Högskolansjoumalistutbildning.U. . Ljud bildföroch eftervärlden.U. .

Statens 1987

offentliga utredningar

Systematisk förteckning

Justitiedepartementet Finansdepartementet Otillbörligeftcrbildning.[1] Lângtidstttredningcn87.[3] Dödsboägandcochsamägandeavjordbruksfastighet lndrivningslagmm.[10] [2] Produktsäkcrhetslag.[24] m.m. Folkstyrelsensvillkor.[6] Stödtillnäringslivet.[29] Datoriseringtullensexport-ochimportrutiner.[40] Bametsrätt.[7] av Skydd detför väntadebarnet.[11] Översynavmcrvärdeskatten.DelXi.[45] Översyn rättegångsbalken[13] Försäkringsväscndetiframtiden.[58] av MordetpåOlofPalme.[14] Nyarvs-ochgåvoskattelag.[62] Franchising.[17] Internationellafamiljerättsfrâgor.[18] Utbildningsdepartementet Felifastighet.[30] Arkivforindividochmiljö.[38] Integritctsskyddetiinfumiationssamhället4.[31] Studiemedel.[39] Översynavrättegångsbalken[46] joumalistutbildning.[50] Högskolans Ansvarsgenombrottm.m.[59] Ljudochbildföreftervärlden.[51] Knivförbud.[61] lnformationsförsörjningförvetenskapochteknik.[60] Vidaresâindningavsatellitprogramikabelnät.[63] Utrikesdepartementet Finsk-svenskautbildningsrådet:riktlinjeroch Svenskaforsvarsindustrinsutlandsvcrksamhet.[8] aktuellverksamhet.[67] Biståndförbättremiljöi u-land.[28] Svcrigcinfonnationcnochvissapublikationer.[49] Jordbruksdepartementet Sverigcbilder-WsvenskarserpåSverige.[57] livsmcdelskvalitet.[44] Livsmedclspriseroch Folkrörelsemaslotterierochspel.[52] Försvarsdepartementet Detsvenskatotalförsvaretinför90-talet.[9] Arbetsmarknadsdepartementet

Varannandamernas.[19] Socialdepartementet Ekonomisktstödtill arbetslösa.[56] legitimationförvissakiropraktorer.[12] Arbetsmiljöochsekretess.[66] Läkemedelochhälsa.[20] Äldreomsorgiutveckling.[21] Bostadsdepartementet MissbrukarnaSocialtjänstenochTvânget.[22] ibesittningen.[47] skäligalokalhyrorochtrygghet Medicinteknisksäkerhet.[23] planochbostadsverk. ][48 Ettnytt Kompetensutvecklingenefterläkarexamcn.[53] Kompetensutvecklingenefterläkarexamcn.Huvudbilaga Civildepartementet Mâlbeskrivningar.[54] - Del [4] Efterlevandepension.[55] Ennykyrkolagm.m. Ennykyrkolagm.m.Del [5] Kommunikationsdepartementet Begravningslag.[16] Jumer ärtillsammans.Del [33] Ökatkommunaltväghállningsansvar.[25] [34] Jumer ärtillsammans.ExempelsamlingDel Enskildavägar.[26] tillsammans.Underlagförreformersamt Jumer är Skeppslegatillutlänning.Tillstånd,dispenser, förslag.Del [35] tlaggskifte.[27] Stödettill bam-ochungdomsföreningar.[37] FastaÖresundsförbindelser.[41] MiljökonsekvenseravfastaÖresundsförbindelser.[42] Miljö- och Energidepartementet Snabbarekörkonsingñpandenm.m.[43] Miljöskadefond.[15] Förenbättremiljö.[32] För bättreen miljö.Miljövárdsfamiljcn.Myndigheter ochförfattningar.[36] Dammsäkcrhetochskyddmotöversvämningar.[64] ygnoser energiområdet.[65] L

B87 -12- 1 L

cm

munen B|BL. B87 12- 1 k

STOCKHOLM

LIITE

Lääni Suomessa prosenttia

syntyneitä koko

vâestöstä

Tukholma 81819

u Upsala 7690 Södermanlanti 12819 Itä-Göötanmaa Th86 Jönköping h632

0 Hallanti 220h

u Göteborg Ja Bohus 17502 Älvsborg 13330 Skaraborg hh8h Värmlanti 3lÄ2

Länsi-Norlanti 5928

o

Jämtlanti 973

v

Länsi-Pohja h00l

Norrbotten 12288

Tilastotietoja. Lähde: Folkmängd 31 dec. 1985, del 3 Statistiska centralbyrån, Stockholm

Suomen Ruotsin välisessä opetusyhteistyössâ, esimerkiksi seminaareissa opettajien tâydennyskoulutuksessa, tulee käsitellâ myös kulttuurien kohtaamista.

Kulttuurienvâlisyyskasvatus saattaa lisâtä ajan mittaan yhteisymmârrystä Suomen Ruotsin vâlillä.

risen monikielisen. Termi monikulttuurinen kuvaa tilannetta, kun taas termi kulttuurienuälinen kuvaa prosessia.

Kieli- kulttuuriperintömietinnön ehdotusten kâsittelyssâ esittelevâ ministeri totesi muun muassa seuraavaa hallituksen esitys 198485: 100, liite 10, sivut 94-95:

Kannatan mietinnön yleisiä lähwkohtia kulttuurienvälisyysopetuksesta. Se voidaan aloittaa kåytettâvissä olevin resurssein. Haluan esittââ kuitenkin seuraavat täsmennykset.

Kulttuurien kohtaamiseen perehdyttävän opetuksen tarkoitus on muuttaa sekä enemmistön että etnisten vähemmistaöjen asenteita toisiaan kohtaan positiivisiksi poistaa negatiivisia asenteita ennakkoluuloja. Opetuksen tulee lisätâ yxmnärtämystä kunnioitusta erilaisesta kulttuurista johtuvia tapoja kohtaan.

Edellä sanottu on sopusoinnussa koulun tavoitteiden kanssa, sillä niiden mukaan koulun tulee sallia erilaiset arvostukset mielipiteet. Lisáksi esimerkiksi vuoden 1980 opetussuunnitelman mukaan peruskoulun on tähdennettävâ demokraattisen yhteiskunnan perusarvoja ja kasvatettava oppilaat kunnioittamaan niitá.

Kulttuurienvälisyyskasvatukseen ei riitä vain jokin tietty ajankohta. Kokemusten karttuessa näkökulmasta tulee pysyvâ henkilöstökoulutuksessa ja oppimateriaaleissa.

Kouluylihallitus Valtion oppimateriaalikeskus julkaisivat vuonna 1986 yhteistyössä kirjasen Intex-kulturellt synsätt i undervisning och läromedel, jossa on esimerkkejâ siitä, miten kulttuurienvâlisyysnâkökulma voidaan huomioida tiettyjen aineiden opetuksessa.

Kulttuurien kohtaamiseen perehdyttâminen edellytä erityisresumseja, omaa ainetta tai opetussunnitelmien muuttamista. Nâkökulman on oltava esillä koulussa muutenkin, se on nimenomaan otettava huomioon nykyisissâ aineissa opetussuunnitelmissa.

5.6 Mustalaiskysymykset

Suomalais-ruotsalainen koulutusneuvosto valvoo myös Suomalaisten mustalaisten erityistarpeita, muun muassa koulutusta, jonka avulla heidän toivotaan selviytyvän paremmin yhteiskunnassa.

Mustalaiskysymykset olivat viimeksi esillä neuvoston kokouksessa Tampereella toukokuussa 1985. Silloin todettiin, että Ruotsin valtion maahanmuuuttoviraston koordinointitoimisto on vastuussa viranomaisten yhteistyöstâ, kun on kysymys esimerkiksi esikoulusta, koulusta oppimaberiaalien kehittämisestä.

Erityisesti seuraavat seikat kaipaavat huomiota:

Mustalaislasten päivähoiboa tulee kehittää sekä Ruotsissa että Suo- messa.

Mustalaislasten peruskouluopinnot edellyttävät lisää yhteistyötä. -

Mustalaislapsia varten tarvittavien kotikielenopettajien organisoin- nissa kaivataan enemmän yhteistyötä. Muutenkin opettajien kouluhenkilöstön mustalaiskysymyksiä koskevassa täydennyskoulutuksessa on paikallaan lisâyhteistyö.

-Mustalaisten aikuiskoulutusta ammattikoulutusta koskevaa yhteistyötä on syytá lisätä.

Kouluylihallituksen selvitys mustalaislasten kotikielenopetuksesta ynnä muusta valmistui maaliskuussa 1986. Se muodostaa perustan mustalaiskysymysten käsittelylle.

5.7 Kulttuurienvälisyyskasvatus

Kieli- kulttuuriperintömietinnössä ehdotettjin kulttuurienvâlisyyskasvatuksen liittámistâ opetukseen. Ehdotus perustui siihen, että siirtolaisuus siirtolaispolitiikka ovat behneet Ruotsista monikulttuu-

opettajien kouluttadille järjestettiin huhtikuussa 1986 konferenssi, jonka teemana oli kahdessa kulttuurissa eläminen. Kulttuurien kohtaaminen onkin ollut esillâ tâydennyskoulutuskursseilla, joita suomalaisetja ruotsalaiset viranomaisetjâxjjestâvät yhteistyössá.

Erityinen ongelma-alue, joka vaatii kehittámistâ Ruotsin opettajankoulutuksessa, englannin muiden vieraiden kielten opettaminen

on suomenkielisille lapsille. Ruotsalaisessa kielbenopettajien koulutuk-

kiinnitetään huomiota vaikeuksiin, joita ruotsinkielisillâ lapsilla sessa

vieraiden kielten opiskelussa. Tutkimukset osoittavat kuibenkin, on että suomenkielisillâ lapsilla on áidinkielensá erilaisen rakenteen vuoksi erilaisia vaikeuksia kuin ruotsalaisilla vieraiden kielten oppimisessa. Ongelmaan ole kiinnitetty toistaiseksi tarpeeksi huomiota,

ratkaisemiseen on panostettava erityisesti opettajien tåydennys-

sen koulutuksessa.

Ruotsissa on pyrittävâ siihen, että suomenkielisten oppilaiden englanninoppirnista koskevat tutkimustulokset tiedot opetuskokemuksista leviävät.

Suomessa ovat paikallaan seuraavat toimet, jotka on hyvå jåxjestää yhteistyösså Ruotsin kanssa:

Paluuoppilaiden opettajien jatkuva koulutus tâydennyskoulutus. -

Paluuoppilaiden ruotsinopettajien jatkokoulutus, johon sisáltyy niin sanottu kulttuuritulkinkoulutus. Opettajat perehtyvåt kulttuuriin, joka oppilailla on kotimaahan muuttaessaan, pystyvât nåin ottamaan opetuksessaan huomioon mahdolliset maiden väliset erot.

-Kulttuurienkohtaamiseen perehdyttåmisen tulee olla mukana opetr tajankoulutuksessa.

kaksi suuntautumisvaihtoehtoa, joista toinen painottuu alempien vuosikurssien 1 7 toinen ylempien 4 9 opettanxiseen.

- -

Alempien vuosikurssien opettajien koulutuksessa on kaksi syventymisvaihtoehtoa. Ensimmäiseen syventmnisvaihtoehtoon kuuluvat ruotsi

yhteiskunnalliset aineet wiseen matematiikka luonnontieteelliset aineet.

Hallituksen esityksen mukaan yliopisto- korkeakouluvirasto suunnittelee alempien vuosikurssien opettajien koulutukseen vaihtaoehdon, joka vastaa kaksikielisille opiskelijoille tarkoitettua luokanopettajankoulutusta.

Ylempien vuosikurssien opettajien koulutuksessa on viisi erikoistumismahdollisuutta: 1. luonnontieteelliset aineet,

yhteiskunnalliset aineet,

ruotsi kaksi vierasta kieltä, 4. matematiikka luonnontiebeelliset aineet sekä

käytännöllis-esteettiset aineet ruotsin, matematiikan tai kiel-

ten kanssa. Kieliin erikoistuttaessa on mahdollista valita yh-

deksi aineeksi suomi.

Aineenopettajat voivat valita tutkintoonsa äidinkielenä tai

suomen taoisenakielenä opetettavan ruotsin.

Valmisbeltaessa uutta erityisopettajien koulutusta joudutaan ottamaan huomioon myös suomenkielisten erityisopettajien vastainen koulutuksen tarve.

Suomenkielisten oppilaiden opettajien koulutus Ruotsissa muuttuu lähivuosina sekä organisaatioltaan että sisällöltään suuresti.

Opettajien koulutukseen pyritäân liittämään myös kulttuurienvälisyyskasvatus. Suomalais-ruotsalaisessa opettajankoulutusta koskevassa yhteistyössá on tehty monia aloitteita tämän perspektiivin kehittämiseksi. Esimerkiksi Suomessa Ruotsissa toimiville opettajille ja

Suomi tähdentâå seuraavia seikkoja:

voitava opiskella pakollisia aineita ruotsia, englantia, - Ruotsissa on matematiikkaa yhteiskuntaoppia kaksikielisesti, niin että Suomalai-

mahdollisuus saada päästöwdistus kaksikielisestá silla siirtaolaisilla on lukiokoulutuksesta kunnallisessa aikuiskoulutuksessa.

Kaksikielisten aikuisten koulutusta on suunniteltava yhteiskunnan tarpeita, esimerkiksi vanhusten huollon tarpeita vastaavaksi.

Ruotsi tâhdentââ seuraavia seikkoja:

erityisesti huomioitava laki, jossa määritellään Suomen - Suomessa on kansalaisten ulkomailla suorittamien korkeakoulututkintojen antama pâtcvyys julkisiin virkoihin. Lisâksi on pyrittävä siihen, että laki ulotetaan koskemaan myös Pohjoismaiden kansalaisia.

-Aikuisille Suomeen palaajille on tarpeen järjestáâ kursseja Suomen kielestâ suomalaisesta yhteiskunnasta.

alettava tiedottaa paluumuuttajista siirtolaisuusky- - Suomessa on symyksistä.

5.5 Opettajankoulutus

Valtiopäivät ovat päättäneet hallituksen esityksen 198485122 mukaisesti laajasta peruskoulunopettajien koulutuksen uudistamisesta, joka alkaa heinåkuuta 1988. Opettajankoulutusta koskeva laaja uudistustyö tärkeâ myös suomalais-ruotsalaisesta nâkökulmasta

on katsoen. Lukiokoulun ajkuisopetuksen opettajien koulutukseenkin saattaa tulla melkoisia muutoksia.

Valtiopäivien pâätñs merkitsee, että. peruskoulunopettaiien koulutusta

vastaisuudessa vain yksi koulutusohjelma. Opinnoissa on varten on

tiseksi. Päätbs on mahdollinen aikaisintaan syksyllä 1987. Neuvosto seuraa Suomalaisten nuorten tilannetta tältäkin kannalta.

Suomen Ruotsin lukioiden erot kaipaavat havainnollista selvitystä, joka on hyvä laatia yhteistyössä kummankin maan kouluviranomaisten kanssa. Selvitys helpottaa járjestelmästä toiseen siirtymistä.

Neuvosbon aloittamaa yhteistyötä muutamien ammattikoulutusten vertailusta tuleejatkaaja yhteistyömuotoja harkita.

5.4 Aikuiskoulutus

Aikuisille ruotsinsuomalaisille on tarjolla nykyisinkin erityyppistä koulutusta. Sitä on kuitenkin syytä kehittäája lisätá.

Esittelevä ministeri botesi ottaessaan kantaa budjettiesityksen 198687 hallituksen esitys 198687:100, liite 10, sivut; 153-162 ehdotuksiin, joita on esitetty mietinnössä Vuxenutbildning. 1970-talets reformer

en utvärdering Ds U 1985:10 muun Inuassa seuraavaa: Peruskouluasteiseen aikuiskoulutukseen on tarvetta tulevaisuudessakin. Yhtenä syynä tähän ovat useat aikuiset siirtolaiset, jotka eivät 01esaaneet kotimaassaan koulutusta tai joiden koulutus on ollut puutteellinen. Siirtolaisia koskevien sitoumustemme mukaan heillä on oikeus koulutukseen, joka parantaa heidän mahdollisuuksiaan elää Ruotsissa. Aikuis koulutusta koskevassa mietinnössä oli ehdotettu muun muassa va paampaa valtionavun käyttöä, kun halutaan saada uusia lyhyen koulutuksen saaneita ryhmiä erilaisiin aikuiskoulutuksiin.

Neuvoston on tarpeen seurata tiiviisti aikuiskoulutuksen kehitystä sitä, miten sekattaa ruotsinsuomalaisten tarpeet.

Ruotsin kouluylihallitus, Suomen kouluhallitus ammattikasvatushallitus järjestävät yhteistyössä Hanasaaren kulttuurikeskuksen kanssa vuonna 1988 aikuiskoulutusta, láhinnä ammatillista koulutusta käsittelevän symposiumin. Suomalais-ruotsalaisen koulutusneuvosbontulee seurata symposiumia perehtyä sen tuloksiin.

Maiden välillä on aloitettava kulttuurienvâlisyyskasvatusta koskeva yhteistyö.

Maiden tulee edistäâ yhteisesti jatkuvaa paluulapsia koskevaa tutkimusta.

On kartoitettava suomenkielisten oppilaiden erityisopetuksen tarve laadittava oheismataeriaalia.

Valtion oppimateriaalikeskuksen kanssa tulee lisätá suomenkielistá oppimateriaalia koskevaa yhteistyötá.

Erityisen târkeää oppimateriaalien suomenkielisen opetuksen

on kytkeminen sisällöllisesti Ruotsin oloihin.

Maiden välistä ystâvyyskoulutoimintaa on lisättävä.

Neuvostossa keskustellaan lähivuosina arviointituloksista, jotka ovat tekeillä eri virastaoissa. Tarkasteltavia kysymyksiä ovat muun muassa kotikielisben luokkien yhdysluokkien tuntikehysjärjestelmät erityisesti suomenkielisten oppilaiden opetuksen pedagoginen kehitystoiminta.

5.3 Lukiokoulu

Neuvostossa tulevat láhivuosina esille Suomalaisten oppilaiden siirtyminen lukiokouluun sekä heidän linjavalintansa, opintøomenestyksensäja mahdollisuutensa korkeampaan koulutukseen.

J aksossa 4.3. mainitut selitykset muodostavat valmistuttuaan tärkeän pohjan keskustelulle, jota kâydâân suomenkielisten lukiolaisten opiskelutilanteen parantamisesta.

Tarkistettaessa parhaillaan lukiokoulun ammatillisia linjoja harkitaan muun muassa ehdotuksia koulutuksen pidentämisestä kolmivuo-

Suomenkielisen päivähoitohenkilöstön táydennyskoulutusta täytyy lisätâ Ruotsissa; näin on erityisesti Suur-Tukholman ulkopuolella. On syytä selvittää, voidaanko Suomen Ruotsin päivähoitohenkilöswlle järjestää yhteisiä täydennyskoulutuskursseja.

Valtion oppimateriaalikeskuksen Statens institut för läromedel, SIL kanssa on kehitøettävä yhbeistyötä lasten- nuorisokixjallisuutta koskevissa kysymyksissâ. Samalla on otettava huomioon koulutusradion tarjoamat mahdollisuudet.

Lisäksi esikoululaisten tulee saada tukea ruotsin kielessä asuntoaluei11a,j0i11a puhutaan ensisijaisesti muita kieliä.

Vapaa-ajankodit

Vapaa-aikana 7 12-vu0tiailla täytyy alla mahdollisuus toimintaan,

joka tukee heidän kulttuuri-identiteettiáän kielellistä identiteettiään. Tästä syystä tarvitaan kaksikielisiä vapaa-ajanpedagogeja.

5.2 Peruskoulu

Monet oppilaan vaikeudet hänen muuttaessaan koulujärjestelmästâ toiseen aiheutuvat vastaanottavan kouluhenkilöstøön, vanhempien Koti- koulu -yhdistysten puutteellisista tiedoista. Tämän vuoksi tulee parantaa molemminpuolista tiedotusta maiden koulujärjestelmistâ sekä opetuksen tavoitteista sisâllöistä. Tarkoitukseen sopinee lyhyt, havainnollinen aineistmjossa esitellään eroja yhtäläisyyksiä.

Suomessa tarvitaan oppimateriaaleja paluuoppilaiden ruotsin taidon sâilyttâmiseen kehittämiseen. Kirjastoihin täytyy hankkia ruotsinkielistä kirjallisuutta.

Useimmat niin sanotut paluulapset ovat itse asiassa syntyneet

Ruotsissa

5 Lähivuosien myöhemmân vaiheen

kehittämisalueita

Suomalais-ruotsalainen koulutusneuvosto on vastaisuudessakin hallitustaenyhteinen elin, jolle kuuluu yleinen seuranta. Se selvittäâ ruotsinsuomalaisten ja Suomeen palaavien opetustarvetta valvoo kulloisiakin tnimia. Neuvoston toiminta perustuu kokonaisvaltaisiin tavoittaeisiin,joita on selostaettujaksossa 2.2.

Neuvosto pitââ jatkossakin kokouksia Ruotsin Suomen kunnissa voidakseen seurata paikallista kehityståja paneutuakseen kunnissa giankohtaisiin ongelmiin.

Alla tarkasbellaan kysymyksiä, jotka vaativat neuvoston huomiota lähivuosina tai myöhemmin. Selvitystâ ole pidettävä tyhjentávánâ, vaan neuvoston täytyy kuten táhânkin asti keskustella avoimesti muistakin esiintulevista ongelmista.

5.1 Esikoulu

Koska kaikille lapsille on Ruotsissa jârjestettävå päivâhoitopaikka vuonna 1991, suomea puhuvien esikoululaisten mäârä lisäântyy. Tåstâ aiheutuvat seuraukset, muun muassa páivähoitohenkilöstön tarve, on huomioitava.

Muutwliike edellyttäâ esikoulusta tiedottamista. Kummassakin maassa on tarjottava vanhemmille vastaanotbohenkilöstölle neuvoja kâytännön vihjeitá.

suomi, tulee järjestâä alempien vuosikurssien opettamiseen päbevöittävää koulutusta.

Yliopisbo- korkeakouluvirasto ole vielä esittányt arvioinnista aiheutuvia muubosehdotuksia erityiseen kaksikielisille tarkoitettuun esikoulunopettajien koulutukseen. Ehdotukset saataneen samalla ker taa, kun vapaa-ajanpedagogienja esikoulunopettajien koulutusta arvi oidaan vuonna 198687.

Suomenkielisiä opettajia on nykyisin suhteellisen riittävästi opettajankoulutuspaikkakuntien lähistöllä. Muilla seuduilla heistä kuiten-

on kinjatkuvasti puutetta.

Huono sijoittuminen koulutuspaikkakuntien lähettyville vähentä-

on nyt viime vuosina opettajankoulutukseen hakevien määrää, koulutuspaikkoja on jäänyt siksi täyttämättä. Tästä syystä tärkeää ha-

on jauttaa opettajankoulutusta edelleen maantieteellisesti.

kemus sekä ruotsin englannin taito, joka vastaa Z-vuotista lukiolinjaa.

4.5 Opettajankoulutus

Ruotsissa on nykyisin useita erityisesti suomenkielisille tarkoitettuja opettajankoulutuksia.

Erityisen esikoulunopettajien luokanopettajien koulutuksen lisäksi

kotikielenopettajien kielitiebeellisellä linjalla aineenopettajien on koulutus.

Teollisuus- kásiteollisuusopettajankoulutuksessa sekä kansankorkeakoulujen opettajien koulutuksessa varataan paikkoja hakijoille, joiden äidinkieli on suomi. Muun muassa Västeråsissa on aloibettu lisâksi erityinen kaksikielisten vapaa-qianpedagogien koulutus.

Vuonna 1985 kaikissa koulutusmuodoissa, työmarkkinakoulutus mukaan luettuna, suomenkielisiâ kotikielenopettajia oli 1 565.

Suomalais-ruotsalaisesta näkökulmasta katsottuna opettajankoulutus

kehittynyt kymmenen viime vuoden aikana suotuisasti. Meillá on on nyt laaja kokemus erityisestá, suomenkielisille järjestetystä luokanopettaiien, kotikielenopettajien esikoulunopettaiien koulutuksesta Ruotsissa.

Yliopisto- korkeakouluvirasbo valmisteli laajan arvioinnin asiasta. Tulosten perusteella se ehdotti vuonna 1984 muuboksia sellaisten opettqiien koulutukseen, jotka opettavat siirtolaislapsille áidinkieltâ opettavat heitä äidinkielellä. Ehdotukset esitettiin syksyllä 1984, valtiopäivät pâättivät kevâållå 1985 vastaisesta opettajankoulutuksesta. Hallitus on antanut yliopisto- korkeakouluvirastolle boisaalta tehtâváksi selvittâå opettajankoulutukseen tulevat mahdolliset lisämuutokset. Toisaalta uudessa opettajankoulutuksessa kaksikielisille opiskelijoille, joiden âidinkieli on suomi, saame tm Tomionjokilaakson

Kielenopetus teorianopetus joko vuorottelevat ammattiopetuksen kanssa tai ovat tukiopetusta.

Ammattiopetusta antaa kaksikielinen opettaja. Sekä käytânnöllisessâ että teoreettisessa ammattikoulutuksessa siirrytáän asteittain ruotsin kâyttöön. Suomenkielistä oppimateriaalia on kuibenkin saatavilla runsaasti.

Gamlebyssä aloitti budjettivuonna 198586 suomenkielisille mukautetun työpajamekaanisen koulutuksen yhdeksän, hitsausmekaanisen koulutuksen kuusi sâhköteknisen koulutuksen kolme kurssilaista. Syksyllä 1986 Gamlebyssä aloitti vastaavilla kursseilla työpajamekaanisen koulutuksen kolme, hitsausmekaanisen koulutuksen kuusi ravinbola- suurtalouskoulutuksen kaksi kurssilaista.

Boråsissa aloitti 1.7.1985 31.12.1986 12 kurssilaista työpajamekaani-

sen koulutuksen 19 kurssilaista hitsausmekaanisen koulutuksen.

Mikäli suomalaisia kurssilaisia ei ole riittävästi, koulutukseen otetaan muita.

Pohjoiskalotin työmarkkinakoulutuskeskus perustettiin Ylitornioon vuonna 1970 Norjan, Ruotsin Suomen yhteiseksi instituutioksi, jonka tarkoituksena on edistâä työmarkkinakoulutusta erityisesti näiden kolmen maan pohjoisosissa. Keskus järjestää työmarkkinakoulutusta lähinnä kyseisten kolmen maan työvoimaviranomaisten toimeksiannosta, mutta sevoi tarjota koulutusta Islannin Tanskan työvoimaviranomaisten tai muidenkin toimeksiantajien pyynnöstá. Keskuksessa on lisâksi mahdollista järjestäâ yhteisiâ pohjoismaisia kehitysprojekteja.

Toisenlaista aikuiskoulutusta ovat esimerkiksi korkeakoulujen eri aineissa järjestettävät erilliskurssit. Niiden yhtenä tavoitteena palvel-

on la täydennyskoulutusta. Kurssien pääsyvaatimuksena usein ainoas-

on taan niin kutsuttu yleinen pätevyys. Tämä tarkoittaa, että hakijalta vaaditaan vähintâän kahden vuoden lukiokoulutus, johon sisältyvät ruotsin englannin opinnot, tai 25 vuoden ikä neljän vuoden työko-

Vuodesta 1986 lâhtien voimassa olevien säännösben mukaan 16 vuotta täyttáneillä siirtolaisilla on oikeus noin 700 tunnin ruotsinopetukseen, joka koostuu kahdesta jaksosta: 400 500 tunnin perusopetuksesta

- 200 300 tunnin jatko-opetuksesta. Vuoteen 1991 saakka myös ajkai-

semmin maahan muuttaneilla on oikeus ruotsin kielen perusopetuk-

jos heidán ruotsin taitonsa on edelleen heikko. seen,

Kouluylihallitus esitti syyskuussa 1986 selvityksen aikaisempien siirtolaisten tarpeesta saada ruotsinopetusta. Sen mukaan sekä uusien että vanhojen suomalaissiirbolaisten ruotsin taiw oli tavoittaeisiin náhden hyvâ. Ruotsinopetuksen tarve on kuitenkin todennâköisesti suurempi, kuin tutkimus osoitti.

Työmarkkinakoulutuksessa arbetsmarknadsutbildning, AMU jârjestetäån suomea puhuville myös suomenkielisiâ kursseja.

puhuvista työmarkkinakoulutuksen kurssilaisista Suurin osa suomea noudattaa uutta opetusohjelmaa. Johdanbokauteen kuuluu ammatti-

kielitaidon diagnosointi jâlkeen laaditaan yksilöllinen suunni-

sen telma ammattiin johtavasta koulutuksesta. Ammattikoulutuksen tukena ovat valmennusopetus ruotsinopetus, jotka liittyvât siihen sisällöllisesti.

Budiettivuonna 198586 aloitti 2 216 Suomen kansalaista ammattün johtavan työmarkkinakoulutuksen. Gamlebyssâ Boråsissa jârjestetâän erityisesti suomenkielisille sovellettua ammattikoulutusta. Tavoitteena että kurssilaiset voivat hakeutua koulutuksen jälkeen suo-

on,

Ruotsin työmarkkinoille tai osallistua tâydennyskoulutukseen, raan jossa opetus tapahtuu kokonaan ruotsiksi. Kursseille haetaan koko maasta.

Gamlebyssâ kurssilaisille on noin 50 täysihoitopaikkaa. Koulutusta tarjotaan työpaja- hitsausmekaniikasta sekä ravintola- suurtalousalalta. Mukana sekä perus- että jatkokoulutusta.

on

Haaparannan suomalainen kansankorkeakoulu ollut toiminnassa

on vuodesta 1973. Koulussa on yleinen S-vuotinen suomenkielinen linja, yleinen S-vuotinen ruotsinkielinen linja, tulkkilinja, simultaanitulkkien koulutus, 3-vu0tinen musiikkilinja, Z-vuotinen urheilulinja sekä lyhytkursseja eri kohderyhmille. Koulussa on noin 120 oppilasta.

Axevallan kansankorkeakoulu on boiminut vuodesta 1982 kaksikielisenä. Koulussa on 3-vuotinen yleinen suomenkielinen linja, vastaava ruotsinkielinen linja, 2-vu0tinen vapaa-ajanohjaajien koulutus, 2-vu0 tinen yleinen taeatteripainotteinen kurssi, 2-vuotinen yleinen ATKpainotteinen kurssi l-vuotinen nâyttämölinja. Lisäksi on suunnitteilla draamapedagogien kurssi.

Koulu on käynnistänyt suomalaisen esikuvan mukaan vuonna 1986 kesäyliopiston, jonka ohjelmassa ATK-opetusta opettajille tarjot-

on tavaajatkokoulutusta englannissa sosiaaliopissa.

Lisâksi Axevallassa on erilaisia lyhytkursseja, eläkeläis-

muun muassa kursseja kolmen viikon englannin tehokurssi oppilaille, jotka opiskelevat koulun pitkillâ kursseilla. Koulussa on noin 70 oppilasta.

Myös Skinnskattebergin, Fristadin, Fellingsbron, Bonan Biskops-Arnön kansankorkeakouluissa on kaksikielisiä Iinjoja. Kansankorkeakoulut toimivat yhteistyössä Ruotsin Suomalaisseurojen Keskusliiton kanssa.

Aikuisten siirtolaisten ruotsinopetuksen svenska för vuxna invandrare, sñ tavoitteena on antaa siinolaisille sellaiset tiedot ruotsin kielestä sekä Ruotsin yhteiskunnasta työelämästä, että he voivat huolehtia oikeuksistaan, vaikuttaa asemaansa sekä selviytyä arkielämän vaatixnuksista velvoitteista.

Opetuksen on lisäksi vaikutaettava niin, että siirtolaisten esi-

asema merkiksi työmarkkinoilla vahvistuu että he voivat osallistua sivistykselliseen, sosiaaliseen, ammatilliseen poliittiseen elämâän sekä saada peruskoulun tiedot ammattikoulutuksen tavanomaisessa aikuiskoulutuksessa. Valtiopäiväesitys 1983842199, sivu 15.

Kunnallisen aikuiskoulutuksen puiptøeissaon järjestetty vuodesta 1977 lähtien peruskoulutusta aikuisille 16 vuotta tâyttâneille nuorille. Opetuksessa perehdytetään lukemiseen, kirjoittamiseen matematiikan perusteisiin. Opetuksen taso kattaa peruskoulun 1-6 luokat. Luku-

198485 osanottajista 52 % oli siirtolaisia, joista suurimpana vuonna ryhmânâ olivat suomalaiset. Heitâ oli 8 % kaikista oppilaista eli låhes 1 600 oppilasta. Peruskoulutusta suomen kielellä annettiin 181 kunnassa.

Kunnallisessa aikuiskoulutuksessa on jârjestetty vakinaisesti lukuvuodesta 198586 låhtien peruskoulukursseja siirtaolaiskielillâ.

Lukuvuonna 198586 jårjesbettiin 8 kurssia nimellâ: suomi kotikielenâ. Kursseilla oli yhteensâ 109 osanottajaa. Lisäksi järjesbettiin 10 lukiota-

kurssia nimellä: suomi vieraana kielenå; näihin osallistui 103 henson kilöä.

Kouluylihallituksen tietaojen mukaan oli kunnallisessa aikuiskoulutuksessa olevien Suomalaisten oppilaitten määrä mainittuna luku-

3 294 henkilöä, joista 1 114 osallistui peruskoulukursseille, vuonna 1 140 teoreettisille lukiokoulukursseille, 618 ammattiin johtaville lukiokoulukursseille 422 erityisille ammattikursseille.

Kouluylihallitus saa vuodesta 1982 lähtien myöntââ rajattomasti lupia kunnille jârjestâä kokeiluna siirtolaiskielisiä ammattiin johtavia lukiokoulukursseja. Kuntien mielenkiinho tâllaisten kurssien jârjestämiseen on ollut boistaiseksi vâhâinen.

Lukiokoulun yleisaineita opetetaan päåasiassa ruotsiksi. Siirtolaiset voivat kuitenkin saada kurssin aikana omalla kielelläân tukiopetusta. Heillâ lisâksi mahdollisuus perehtyâ aineeseen omalla kielellâân

on ennen kurssin alkua.

Opintaoliitot järjestâvät opintopiirejä, joissa perehdytään suomeen åidinkielenå vieraana kielenâ. Suomenkielisiä ryhmiâ an muun muassayhbeiskunnallisissa aineissa kulttuuriaineissa.

4.4 Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutuksen yleiset tavoitteet on esitetty viimeksi kunnallisen

valtiollisen aikuiskoulutuksen opetussuunnitelmassa.

Aikuiskoulutuksen tavoitteena on

tasoittaa koulutuseroja lisâtä tällä tavoin tasa-arvoa sosiaalista oikeudenmukaisuutta,

lisätä aikuisten kykyä ymmärtâä arvioida kriittisesti sivistyksellistä, sosiaalista poliittista elämää sekä kykyä osallistua näihin edistää täten yhteiskunnan demokraattista kehitystä,

kouluttaa aikuisia vaihteleviin työtehtäviin, vaikuttaa työelâmän muuttumiseen edistää täystyöllisyyttä kehittää tällä tavalla yhteiskuntaa paremmaksi sekä

4. tâyttáä aikuisten yksilöllisiä toiveita laajemmista opiskelumahdollisuuksista antaa heille tilaisuus nuorena saamansa koulutuksen täydentâmiseen.

Tavoittøeiden painopiste vaihtelee eri aikuiskoulutuksissa. Kunnallisessa aikuiskoulutuksessa kommunal vuxenutbildning, komvux valtion aikuiskouluissa statens skolor för vuxna, SSV korostuu ensinnäkin se, että aikuiset saavat samat tiedot taidot kuin lapset

nuoret koulutuksessaan. Lisäksi tarjotaan ammattikoulutusta. Aikuisten peruskoulutuksen grundutbildning för vuxna, grundvux erityistehtâvänä on perehdyttää muun muassa lukemiseen, kirjoittamiseen ja

matematiikan perustiewihin. Opintoliittojen tarjoamassa koulutuksessa painottuvat erityisesti tavoitteet: yksilöllinen sosiaalinen kehitys, yhteiskuntaan osallistuminen omatoimisuus yhteisössä. Kansankorkeakouluissa korostetaan kaikinpuolista persoonallisuuden kehitystä.

vastaa Suomessa lähinnä kansanopistoja

Oppilaat, joiden äidinkieli 01esuomi, voivat valita suomen C-kieleksi, vasta-alkajataso. Kouluylihallituksen tietojen mukaan 48 oppilasta valitsi 1985 3- 4-vuotisten linjojen ensimmäisellâ vuosi-

vuonna kurssilla C-kieleksi; 90 oppilasta menetteli nâin wisella vuosi-

Suomen kurssilla 36 cppilasta kolmannella vuosikurssilla. 2-vuotisista linjoista ole vastaavia tietoja.

Kouluylihallitus on saanut tehtâvâksi

arvioida siirtolaisoppilaille annettavan ruotsin kielen lisâopetuksen lukiokoulussa sekä muita toimia siirtolaisoppilaiden ruotsin taidon kohentamiseksi, jotta he voisivat seurata paremmin lukion normaalia opetusta. Muun harkittava, olisivatko siirtolaisnuorille tar-

muassa on koitaetut perehdyttámiskurssit sopiva boimenpide. Selvityksen tulee valmistua syyskuussa 1987.

arvioida Tukholman suomenkielisten lukiolinjojen kokeilutøoimintaa. - Tässä yhteydessä erityisesti selvitettâvä tulokset ruotsin kielen

on opettamisesta hoisena kielenä, koska vaikuttaa oppilaiden selviyty-

se miseen jatko-opinnoista ruotsin kielellä heidän páâsyynsá työmarkkinoille. Tehtâvästâ on mâärâ valmistua osaraportti syyskuussa 1987. Lopullinen selvitys valmistuu syyskuussa 1989.

arvioida yhdessä yliopisto- korkeakouluviraswn universitets- och högskoleämbetet, UHÄ kanssa tähänastisia siirtolaisoppilaiden lukio-

korkeakouluopiskelusta valmistuneita tutkimuksia mahdollisesti tehdå tarpeellisia lisâtutkimuksia tilanteen valottauüseksi. Selvitys valmistuu syyskuussa 1987.

9.5.1985 annettiin asetus kokeilusta, joka koski kaksikielisben oppilaiden erityisvalintaa lukion hoitoalan koulutukseen. Nâistä kokemuksista saadaan tiedot syyskuussa 1988.

Kouluylihallitus on saanut myös tehtäväksi arvioida valtionapumäärâykset kotikielenopetuksen ruotsi toisena kielenä -opetuksen osal ta.

4.3 Lukiokoulu

Vuonna 1985 5430zlla Iukion oppilaalla oli suomi kotikielenä, mikä merkitsi 13 %:n vähennystä vuodesta 1983. 2 231 heistä, 41 %, osallistui suomen kielen opetukseen, mikä osoittaa Lällaisten oppilaiden määrän olevan lisääntymässä.

Suomalaisoppilaat valitsivat useanunin kuin muista kieliryhmistä 01evat toverinsa jonkin Z-vuotisen ammatillisen linjan; tállaisia suomalaisoppilaita oli noin 45 %. Yli 9 %suomalaisoppilaista valitsijonkin 2vuotisen teoreettisen linjan, noin 35 %j0nkin 3- tai 4-vu0tisen linjanja yli 10%vähintään yhden lukukauden pituisen erityiskurssin.

Horst Löfgren Lundin yliopiston pedagogiselta laitokselta teki vuonna 1984 seurantatutkimuksen koulussa työmarkkinoilla olevista oppilaista, joilla oli ollut kotikielenä muu kuin ruotsi jotka lopettivat

peruskoulun vuonna 1979 pedagogisk rapport 32. Tutkimuksen mukaan suomalaisoppilaat hakeutuivat lukioon kuten siirtolaiset keskimäärin, mutta Suomalaisten keskeyttämisprosentti oli jonkin verran suurempi. Siirbolaisoppilaat eivät yleensä hakeutuneet lukiokouluun siinä määrin kuin ruotsalaiset toverinsa. Suhteellisen harvat suomenkieliset ajattelivatjatkaa opintoja korkeakoulussa.

Kouluylihallituksen valmistumassa olevissa selvityksissá valotetaan siirbolaisoppilaiden ajankohtaista opiskelutilannetta lukiokoulussa korkeakouluissa.

Valtiopäivien vuonna 1985 tekemän päätöksen mukaan Iukion oppilailla on mahdollisuus ottaa ohjelmaansa tavallista laajempi kotikielen kurssi, joka sisälly normaaliin tuntisuunnitelmaan. Kotikielen

0pe tus kotikielellá annettava opinto-ohjaus voivat lisäksi tietyillä opintolinjoilla olla ammattiin suuntautuvia.

Suomenkielisiä kotikieliluokkia oli noin 70 kunnassa kuntia on 284. Joissakin tapauksissa kunnassa saattoi olla vain yksi luokka, jossa oli vâhän oppilaita.

Suomenkielisiä oppilaita oli eniten syksyllâ 1979 runsaat 40 000. Heidán määränsä on Iaskenut sen jälkeen tasaisesti; syksyllä 1985 heitâ oli runsaat 29 300. Suomen kielen opetukseen osallistuvien oppilaiden osuus on sitä vasmin lisâäntynyt samana aikana 57 %:sta 69 %:iin.

Peruskoulusta vuosina 1985 1986 tehdyt päåtökset merkitsevät sitå, että opetusta kehitetáân sovitulla tavalla muutamia vuosia. Sen jälkeen saadaan erilaisista arvioinneista pa1autetta,j0ka antaa mahdollisesti aihetta tarkistuksiin.

Suomenkielisiá kotikieliluokkia yhdysluokkia saa perustaa vuodesta 1985 låhtien ala- keskiasteelle vuosiluokat 1 6 paikallisilla pää-

töksillâ. Tällaisia luokkia varten on erityiset tuntikehysjârjestelmät. Oppilaiden tulee kuten aiemminkin voida seurata yläasteella pâäasiassa ruotsinkielistä opetusta.

suomenkielisille oppilaille tlarkoitetustapedagogi- Vuoden 1986 asetus sesta kehityshoiminnasta sallii myös sen, että yläasteella aloitetaan kokeilu kaksikielisellâ opetuksella.

Jonkinlainen pedagoginen kokeilu on parhaillaan meneillâân seuraavissa kunnissa: Botkyrka, Eskilstuna, Göteborg, Haaparanta, Hallstakammar, Haninge, Huddinge, Olofström, Sundsvall, Södertälje, Trollhättan, Tukholma, Upplands-Bro Upplands Väsby.

Kouluylihallitus arvioi tuntikehysjäxjestelmien pedagogisen kokeiluboiminnan onnistumista, ensimmâisen selvityksen tulee valmistua

1989. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa kaksikielivuonna syystavoite se, kuinka oppilaat selviytyvátjatko-opinnoissaan työelâmässä.

edistäminen. Tämä merkitsee sitâ, että ruotsin kielen käyttöön täytyy harjaannuttaa esikoulussa. Tämä on erityisen tärkeätå asuntoalueil- 1a,joilla ruotsi ole hallitseva kieli.

Vuodesta 1979 lähtien Ruotsin suomenkieliselle päivähoitohenkilökunnalle on järjestetty vuosittain täydennyskoulutuskursseja. Kurssit ovat kestâneet kaksi viikkoa osanottajia on ollut noin 30. Kurssit on pidetty Jyväskylässä toteutettu yhteistyössä Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa.

Suomeen palaavien suomalaisvanhempien informoimiseksi on laadittu esite Suomen päivähoidosta. Vastaanottohenkilökuntaa ja opettajia varten on toisaalta valmistettu esite Ruotsin päivâhoidosta. Heitä varten on lisäksi laadittu työkirja, jossa Ruotsissa asuvat lapset päivähoitohenkilökunta yhdessä kuvaavat lapsen oloa esikoulussa.

Ruotsin Suomalaisseurojen Keskusliiton valitsema työryhmä on selostanut kirjasessa SvenskFinsk förskola näkemystâän Ruotsin suomalaislasten esikoulusta. Lähtökohtana on esikoulun pedagoginen ohjelmaluonnos.

Lisäksi on olemassa kooste mustalaiskirjallisuudesta, lauluista ja -musiikista. Ruotsin sosiaalihallitus välittââ mustalaisten tilanbeesta kertovia tiedottajia lapsi-, henkilökunta- vanhempainryhmille.

4.2 Peruskoulu

Ruotsin peruskoulussa oli vuonna 1985runsaat 29 300 oppilasta, joiden kotikieli oli suomi. Heistâ 20 310 eli 69 % osallistui suomen kielen opetukseen.

Suomenkielisiä kotikieliluokkia oli 393ja yhdysluokkia 130. Noin 37 % suomenkielisistä oppilaista kävi kotikielistä luokkaa tai yhdysluokkaa. Luokat olivat yleensä pieniä: oppilaita oli keskimäärin 14.

4 Nykyinen tilanne viranomaisten

tehtävät

4.1 Esikoulu

Tilastollisen keskuswimiston Statistiska centralbyrån, SCB mukaan 1985 noin 33 500 esikouluikåistâ eli 0 ö-vuotias- Ruotsissa oli vuonna joiden vanhemmista vähintâân winen oli syntynyt Suomessa. ta lasta, Lapsista noin 13 600 oli Suomen kansalaisia.

Ei tiedetá, kuinka âidinkieli oli suomi tai ruotsi. monen

Esikoulussa lapsille kotikielen tukea samoin perustein kuin annetaan keskustelukieli, jota käytperuskoulussa: kielen tulee olla päivittáinen tâä vähintâân winen vanhempi tai huoltaja.

Esikoulussa oli noin 5 300 lasta, joiden kotikieli oli suomi. Heistâ 4 006 eli noin 75 % sai vuoden 1985 aikana kotikielentukea. Maassa oli 203 kotikielistä ryhmäâ. Päivâhoidossa työskenbeli 1059 henkilöä, joiden äidinkieli oli suomi. Heistä 89 %zlla oli jonkinlainen pedagoginen koulutus.

Äskettäin Esikoulun työsuunnibelma -sarjassa vahnistunut julkaion Hemspråksstöd för invandrar- och minoritetsbarn. Siitâ ilmenee sosu siaalihallituksen esikoulua vapaa-ajan toimintaa koskeva linja. Jultarkoibettu lähinnä luottamushenkilöille kunnallishallinkaisu on työskenteleville. nossa

Hallituksen esityksen 198485 mukaan esikoulun kotikielentuen tatulee olla kuten koulussakin aktüvisen kaksikielisyyden voitteena

Valtiopâivåt pâättivät, että vuoteen 1991 mennessâ varataan esikoulupaikka kaikilla lapsille.

1986 Ruotsin hallitus beki pââtaöksen kotikielistøen luokkien yhdysluokkien tuntikehysjârjestelmástä. Samalla vahvistettiin ruotsin kielen opetuksen ruotsin kielellä annettavan

opetuksenvähimmäistuntimääräksi luokilla 1 6 78 tuntia, mi-

kâ on vähän alle puolet oppilaiden kokonaistuntimäärästâ. Tuntikehys tulee voimaan asbeittain; otettiin käyttöön

se ensimmäisellâ vuosiluokalla syksyllä 1986.

Hallitus päâtti myös suomenkielisille oppilaille tarkoitetusta pedagogisesta kehitystoiminnasta, kokeiluun osallistuvista kunnista sellaisista kouluylihallituksen tehtävistä, jotka aiheutuvat tuntikehyksestä pedagogisesta kokeilutoiminnasta saadusta palautbeesta. Opetusministeri Bengt Göransson opetusministeri Kaarina Suonio anwivat päätöksestâ yhteisen lausunnon.

Ruotsin Suomen hallitukset hyväksyivät siirtolaisyhbeistyön suuntaviivat, joihin sisältyvát myös koulutus kulttuuri.

Ruotsin eduskunta hyvâksyi siirtolaispolitiikan suuntaviivat; muun muassa tavoitteena olevaa valinnanvapautta tarkennettiin. Pääbökseen sisältyi muubos siirtolaisjäxjesböjen valtionavusta; tarkoituksena oli saattaa jârjestöt samanarvoisik-

muiden kansalaisjäxjestöjen kanssa. Lisäksi sáädettiin laki, joka kieltâä etnisen syxjinnân, perustettiin syrjintåasiamiehen wimi.

kielestá tuli jålleen itsenäinen aine aineenopettajan- 1983 Suomen yhdistettynâ aineisiin ruotsi ruotsi toikoulutuksessa, nyt sena kielenâ.

maiden viranomaisten yhteistyönâ aloitettiin Molempien tnimivien Suomalaisten kotikielenopettajien Suo- Ruotsissa palaavien lasten opettajien uudenmuoboinen jatkokoumeen lutus.

äzjestettiin toinen suomalais-ruotsalainen moniministeriko- 1984 J kous.

valtiopäivåt tekivät hallituksen esityksen mukaisesti 1985 Ruotsin yksimielisen pâätöksen kieli- kulttuuriperintökomitean pohjalta siitä, että kotikielisiá luokkia yhdysehdotusten saadaan perustaa paikallisilla pâätöksillä Ruotsin peluokkia ruskoulun ala- keskiasteille. Ruotsin kielen opetusta ruotsinkielistä opetusta tulee kuibenkin olla siinâ mäárin, ylâasteella páäasiassa ruotsin että oppilas pystyy seuraamaan kielistä opetusta.

Yleistavoitteena aktiivisen kaksikielisyyden edistáminen. on Kotikielenopetuksen ruotsi toisena kielenâ -opetuksen taredistää oppilaan kielellistâ kehitystä siten, että koituksena on oppilaan âidinkieleen. Lâhtökohtana on se rakentuu omaan yksilön tarve.

Opetuksessa korostetaan kulttuureiden vuorovaikqtusta.

suomenkielisiå oppilaita koskevista erityistoimis- Pâåtettiin pedagogisesta kehityshoiminnasta, johon sita, toisin sanoen kaksikielisen opetuksen kokeilu muutamien kuntien sâltyy ylâasheella.

aikuiskoulutuksessa saadaan järjestâä vaki- Kunnallisessa nai-sesti kaksikielisiâ peruskoulukursseja kunnan koulutoi-

meniohdon päätöksellä.

Göteborgissa, Malmössa Tukholmassa alkoi kaksikielinen esikoulunopettajien koulutus.

Samoille paikkakunnille perusbettiin kotikielenopettajien linja.

Tukholmassa aloitettiin lukiokoulun suomenkielisben linjojen kokeilu.

1979 Annettiin asetus kotikielisten luokkien yhdysluokkien kokeilutoiminnasta peruskoulun ala- keskiasbeella.

1980 Kotikielestâ tuli peruskoulun opetussuunnitelmassa valinnaisaine. Kotikielestä ruotsista toisena kielenâ tuli aineita, joissa oli oma lukusuunnitelma.

1982 Muun kouluylihallituksen Skolöverstyrelsen, SÖ

muassa selvitysten vuoksi opetuskokeilua koskevaan asetukseen tehtiin muutoksia. Korostettiin riittävän tuntjmäárän varaannista ruotsin kielen opetukseen myös ruotsinkieliseen opetukseen.

Kunnallisen aikuiskoulutuksen uudessa opetussuunnitelmassa tuli kotikielestá ruotsista toisena kielenä itsenâisiâ aineita.

Kunnallisessa aikuiskoulutuksessa päättyi teoreettisten lukiokurssien suomenkielinen kokeilu.

Ruotsin Suomalaisseurojen Keskusliiwn Skaraborgin lâänin maakäräjien alaisuudessa alkoi Axevallan kansankorkeakoulu toimia kaksikielisenâ.

Järjestettiin ensimmäinen suomalais-ruotsalainen moniministaerikokous.

Ruotsin suomenkielisen väestön kehitys vuodesta 1967

opetuksen

1966 Annettiin pââtös valtionavusta suomalaisoppilaiden suomenkieliseen opetukseen ruotsalaisessa luokassa.

Perustettiin Suomalais-ruotsalainen koulutusneuvosto Suo- 1967 Ruotsin hallitusten yhteistyöelimeksi, jonka tehtävâmen informaation vaihto kokonaisvaltainen suunnittelu. nä on

1969 Peruskoulun opetussuunnibelma sisälsi suomalaislasten kotikielen opetusta koskevia ohjeita.

1973 Ruotsin Suomalaisseurojen Keskusliiwn alaisuuteen perusbettiin Haaparannan suomalainen kansankorkeakoulu.

1975 Ruotsin eduskunta hyvåksyi siirtolaispolitiikan suuntaviivat, jotka ovat tasa-arvo, valinnanvapaus yhbeistyö.

1976 Ruotsin eduskunta teki päâtöksen kotikielenopetuksesta sekä esikoulussa, peruskoulussa että lukiokoulussa kotikielen opettajien koulutuksesta.

Kunnallisessa aikuiskoulutuksessa aloitettiin suomenkielikokeilu, jossa oli mukana sekä peruskoulukursseja että nen lukiokoulun ammatillisia teoreettisia kursseja.

197 7 Perustettiin erityinen luokanopettajalinja hakijoille joiden âidinkieli on suomi.

sä yhteistyössä Suomalais-ruotsalaisen kouluyhteistyön johtoryhmässä. Ryhmä on tarkastellut ruotsinsuomalaisten paluumuuttajien koulutuksen lisäksi yleisiä koulutuskysymyksiä.

Myös opettajankoulutusta varten on suomalais-ruotsalainen yhteistyöelin, jossa käsitelläán erityisesti niiden opettajien koulutustâ, jotka opettavat Ruotsissa suomenkielisiä lapsia Suomessa paluulapsia.

Ruotsinsuomalaisten kulttuurikysymyksiä kásittelevän työryhmän, jonka Suomen Ruotsin opetusministeriöt asettivat vuonna 1984 toisen moniministerikokouksen aloitteesta, tehtävänä on pohtia ruotsin- Suomalaisten mahdollisuuksia kehittää omaa kulttuurielámää. Ryhmä esitti helmikuussa 1987 tilannekatsauksen Sverigefinländarna egen

kulturell verksamhet i utveckling, joka täydentää koulutusneuvoston työtä.

Yhteistyöelimet ovat järjestäneet konferensseja symposiumeja eri ongelmista, kuten lukio-opiskelusta, kulttuurista, opettajien tâydennyskoulutuksesta kansallisesta arvioinnista.

Lisäksi on syytä muistaa Suomalaisten yhteistyö ruotsinsuomalaisten järjestöjen yhdistysben kanssa; näitä ovat muun muassa Ruotsin Suomalaisseurojen Keskusliitto, suomenkieliset Koti- koulu -yhdistyksetja Ruotsin Suomalainen Opettajaliitto.

Erilaisen koulutus- kulttuuriyhteistyön jatkumista on syytä tukea.

invandrare, sñ, paluuoppilaiden opinnot opettajankouluför vuxna tus.

Neuvosoo voi todeta, että tavoitteissa on edistytty merkittâvâsti.

Vuodesta 1981 alkaen paluumuutto siirtányt painopistettâ Suomeson tapahtuviin toimiin, ovat siksi yhá tärkeämpiä maiden vâlisessa ne säyhtaeistyössä.

koko toimintansa ajan ollut keskeinen vaikuttaja, joka on N euvosto on parantanut Ruotsissa olevien suomalaislasten asemaa. Neuvoston boiuseimmiten koituneet muutakin vierasta kansallisuutta olemet ovat vien lasten hyväksi. Neuvostossa keskustaellaan lisâksi intensiivisesti paluulapsia koskevista tøimista kulttuureiden vuorovaikutuksesta molemmissa maissa.

Yhteistyö myös vahvistanut ruotsin kielen asemaa Suomessa pohon joismaisesta näkökulmasta katsottuna. Pietoisuus siitá, että ruotsinsuomalaistcn kielitaito erityinen voimavara pohjoismaisessa yhteison työssä, on lisâåntynyt.

omien neuvottaeluijensa lisäksi järjestänyt symposiumeja Neuvosm on eri kysymyksistå saadakseen tieboa tai valaistakseen ongelmia. Symposiumit ovatjohtaneet usein konkreettisiin boimiin.

Ruotsinsuomalaisten koulutustoimikunta on jârjestányt molempien maiden s0siaali-, koulu- hallintohenkilöstölle opintomatkoja, jotka olleet varsin informatiivisia lisánneet yhteisymmârrystâ erityiovat sesti esikoulusta, opetuksesta maiden kulttuurista. Jaksossa kolme esitelläân toimia, joihin koulutusneuvosto on antanut virikkeen tai osallistunut.

2.3 Muita yhteistyön muotoja

Samalla kannattaa mainita eräitä muita suomalais-ruotsalaisia kontaktøja. Suomen Ruotsin kouluviranomaiset ovat toimineet läheises-

-heillä samat mahdollisuudet kuin heidän ruotsalaisilla tovereil-

on laan valita koulutus ammattilinja peruskoulunjälkeen -maasta toiseen muuttavien oppilaiden koulunkäyntiä helpotetaan lisäámâllä informaatiota

Suomeen palaavat oppilaat saavat mahdollisuuden säilyttáâ ruotsin kielen taitonsa voivat kehittää sitä edelleen.

Näiden tavoitbeiden edistâmiseksi tulee punnita erityisesti seuraavia toimia:

kunnallisten boimintasuunnitelmien laatiminen; paikallisten tarpeiden mukainen kaksikielinen opetus ja esikoulu voisivat pohjautua näihin suunnitelmiin

vanhempien mahdollisuus osallistua kaksikielisen opetuksen esikouluwiminnan suunnittøeluun toteutukseen

toisena kielenä olevan ruotsin behokkaampi opettaminen peruskoulussa, lukiokoulussa aikuiskoulutuksessa

tarvitbaessa aikuiskoulutuksessa käytettävän suomenkielisen opetuksen lisääminen

opettajille yhteisiä jatkokoulutuskursseja Suomessa Ruotsissa ja parantaa suomenkielisten opettajien mahdollisuuksia kursseille osallistumiseen

sellaisen tutkimuksen tukeminen, joka käsittelee pedagogisia yhteiskunnallisia kysymyksiä, liittyy suomenkieliseen opetukseen ja kulttuuritoinüntaan suuntautuu erityisesti pedagogiseen kehitystoimintaan.

Koulutusneuvosto vahvisti toukokuussa 1981 työnsä suuntaviivat 1980-luvul1e. Keskeisiksi siirtolaislasten, -nuorten -aikuisten opetuksen parantamisessa wdettiin kotikielenopetus, lukiokoulun erityiset tukitoimet, aikuisten siirtolaisten ruotsin kielen opetus svenska

Termi kaksikielisyys tarkoittaa Suomessa ensisijaisesti maan kahta kieltâ, Ruotsissa yksilön kaksikielisyyttä.

Suomessa on kaksi yksikielistá koulumuoboa. Ruotsissa taas on kaikil-

yhteinen koulu, joka huolehtii yksilöiden erilaisista myös kielelli-

sistä tarpeista.

-

Koulumuotojen erolla saattaa alla jonkin ven-an merkitystä paluuoppilaille.

2.2 Tehtâvät

Sen tehtâvánmäârittelyn mukaan, joka vahvistettiin vuonna 1976 asianomaistøen minisbereiden välisissä neuvotteluissa, neuvosbo on Suomen Ruotsin hallitusten pysyvâ, yhteinen, koordinoiva neuvoaantava elin, jonka taehtâvänå on helpottaa Ruotsissa asuvan Suomenkielisen våesbön Suomeen mahdollisesti palaavien koulutusta. Koulutusneuvosto on keskinäisen informaation, neuvotbelqien kokonaisvaltaisen suunnittelun foorumi.

Tehtâvien boimeenpanosta vastaavat kansalliset viranomaisetja asianomaiset virastot, kuten opetuslninisteriö, työvoimaministeriö, kouluhallitus, ammattikasvatushallitus, kouluylihallitus, sosiaalihallitus valtion maahanmuuttovirasto. Kansalliset viranomaiset informoivat neuvostoa koulutustilanteesta boimista, joihin on ryhdytty tai joita on suunniteltu.

Neuvosto on ottanut toimintaohjeita myös Suomen Ruotsin vâlisen siirtolaisuusyhteistyön suuntaviivoja koskevasta muistiosta, jonka siirtolaiskysymyksistä vastaavat ministerit hyvâksyivåt kesâkuussa 1986 vuonna 1984 pidetyn moniministerikokouksen seurantakokous

jossa todetaan seuraavaa:

Tarkoitus on toimia ruotsinsuomalaisten hyväksi siten, että

he saavat tilaisuuden kehittáä aktiivista kaksikielisyyttä, toisin sa- noen että he hallitsisivat sekä suomea että ruotsia

2 Suomalais-ruotsalainen

koulutusneuvosto

2.1 Tausta

Suurten muuttoaaltojen aikaan Suomi teki Pohjoismaiden neuvoston välityksellä aloitteen, että Suomen Ruotsin välillâ lisâttäisiin suomalaislasten Ruotsissa tapahtuvaa koulunkâyntiâ koskevaa yhteistyötå. Siten sai 1967 alkunsa Suomalais-ruotsalainen koulutusvuonna neuvosto Pohjoismaiden neuvoston suosituksen nzo271967 mukaisesti. Koulutusneuvoston oli määrä olla Suomen Ruotsin hallitusten pysyvä, neuvoa-antava esityksiä tekevá yhteistyöelin, jonka behtâvânâ oli helpottaa Ruotsissa suomenkielisen väestön koulutusongelasuvan mia.

Kun Ruotsissa tehtiin siirbolaispolitiikkaa koskevat päâtökset vuonna 1975 kotikielireformia koskeva päâtös vuonna 1976, katsoivat Suo- Ruotsin hallitukset opetusministeri Kalevi Kivistö opetusmimen nisteri Lena Hjelm-Wallén aiheelliseksi kiinteyttäâ koulutusneuvoston työtâ. Siksi kansalliset jaosbot saivat komitea-aseman neuvoston kokoonpanoa laajennettiin. Ruotsin jaoston koostumus uudistettiin 1986; tarkoituksena oli varmistaa laajempi patevuonna muun muassa siten, että jaostolla oli mahdollisuus kutsua tilapåisiä asiantuntivyys joita.

Molemmissa maissa ollaan varsin yksimielisiä koulutuspoliittisista tavoitteista. On kuitenkin aiheellista muistuttaa maiden válisistå eroista. Erot târkeå pitââ mielessä, kun keskustellaan yhteisen mielenon kiinnon kohteena olevista opetuskysymyksistä.

Yksityisten ihmisten edellytykset tarpeet ovat ratkaisevat. Siksi ei esimerkiksi ole mââritelty pienintâ ryhmäâ, jolle jårjestetäân kotikielenopetusta. Periaatteessa voidaan opettaa yhtåkin oppilasta.

Ruotsissa käytettävâ vähemmistö-käsite määritellään siirtolaispoliitti-

esityksessä invandrarpolitiska propositionen 198586298, sivu sessa 17 seuraavasti:

Siirtolaispoliittinen komitea on analysoinut kásitettâ vähemmistö perusteellisesti todennut, että nimitystâ vähemmisbö voidaan kâyttáä kansainvâlisesti ainoastaan ryhmistâ, jotka ovat hyvin kauan tai ai-

asuneet maassa. Tâllaisia ryhmiä ovat, Ruotsissa lappalaiset Torna nionjokilaakson suomalaiset. Niiden kansainvälisten sopimusten valmisteluissa, joissa vâhemmistö-käsite esiintyy, tâmâ on siis tâsmennetty tarkoittamaan alkuperáisiâ vâhemmistöjä eikä suhteellisen äskettâin toisista maista muuttaneita ryhmiä. Vâhemmistö-käsibettâ voida siis káyttäå esimerkiksi Ruotsin siirtolaisista. Siirtolaispoliittisten toimien tulee perustua ensi kâdessä yksityisten ihmisten edellytyksiin tarpeisiin. On kuitenkin luonnollista, että yhteiskunta antaa avustuksia siirbolaisten keskuudessa tapahtuvaan joukkotoimintaan, esimerkiksi yhdistystoimintaan uskonnon harjoittamiseen.

Ruotsissa siirtolaisjârjestöjä pidetäân perinteisesti kansanliikkeinä, jotka haluavat edistâå sosiaalista sivistyksellistä yhteenkuuluvuutta, mutta toisaalta ne katsotaan myös ryhmiensä edustqiiksi neuvotteluosapuoleksi.

Vähemmistä tarkoittaa Suomessa pienempäâ lukumâârää. Kyseessá voivat olla suomen- tai ruotsinkieliset, jotka ovat enemmistönä tai våhemmistøönâ jossakin kunnassa tai muulla hallinnollisella alueella jotka ratkaisevat kunnan tai hallintoalueen kielen. Nimityksellä vähemxnistö tai vähemmistbkieli suomenruotsalaisten tai ruotsalaisben osalta ole katetta Suomen laissa, vaan suomi ruotsi ovat maan kaksi kansalliskieltâ.

Termi siirtolainen tarkoittaa Ruotsissa toisen valtion kansalaisia, ulkomailla syntyneitä sellaisia Ruotsissa syntyneitä lapsia, joiden vanhemmat ovat joko toisen valtion kansalaisia tai syntyneet ulkomailla. Käsitteen täsmentâminen ole mahdollista. Sen vuoksi on tärkeätä selvittáä, mitä siirholaisella kulloinkin tarkoitetaan.

1.3.6 Määritelmäongelmia

Muutamat Suomen Ruotsin vâlisissä keskusteluissa esüntyvât keskeiset tel-mit eivät ole yksiselitteisiä eivätkâ tarkoita samaa asiaa molemmissa maissa.

Termi kotikieli Ruotsissa yhteisnimike siirtolaisoppilaiden kielelle.

on Mahdollisuuksien mukaan käytetään lisäksi kulloinkin kielen nimeä hallituksen talousarvioesitys 198485:100, liite 10, sivu 97.

Termillä kaksikielisyys tarkoitetaan Ruotsissa yksilön kaksikielisyyttä eli yksilön kykyâ selviytyâ eri tilanteissajommallakummalla kielellâ.

Kun Kieli- kulttuuriperintöselvityksen Språk- och kulturarvsutredningen, SKU ehdotuksesta täsmentâá käsite aktiivinen kaksikieli-

annettiin lausuntoja, kâvi ilmi, että kâsitbeen sisällöstä vallitsee syys suuri epävarmuus. Tästå syystâ esittelevâ ministeri oli sitâ mieltâ, että opetussâädöksissá ynnä muissa 01emahdollista esittäâ kâsitteelle aktiivinen kaksikielisyys yksiselitteistá tulkintaa. Koulun kotikielenopetuksen taoisenakielenâ olevan ruotsin kielen opetuksen yhteiseksi tavoitteeksi määritellään edelleen aktiivisen kaksikielisyyden edistäminen oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti. Jos oppilaan kotikieli kuin ruotsi, oppilaan kielellistä kehitystä tulee tukea

on muu siten, että äidinkieli sáilyy perustana.

Kâsite kaksikielisyys tarkoittaa Suomessa maan kahta kieltâ. Lainsäädänbö ei periaatteessa tunne yksilön kaksikielisyyttä esimerkiksi opetuksessa, opetus tapahtuu normaalisti joko suomen tai ruotsin

vaan kielellä. Saamea suomea káytetâân kuitenkin opetuksessa rinnan. Joissakin osissa Suomea on kasvava mäårä kaksikielistâ väestöä. Suo-

keskustellaankin siitá, kuinka kaksikielisyys voitaisiin ottaa messa huomioon opetuksessa, esimerkiksi kaksikielisten oppilaiden suomen kielen opetuksen eriyttâmisessä.

Termi uähemmistö tarkoittaa pientä lukumäârää toisaalta kansanryhmââ, jolla on vâhemmistön oikeudet.

1.3.5 Olettamuksia tulevaisuudesta

Suomenkielisten lasten lukumäärán kehitysperuskoulussa

Niiden oppilaiden lukumäärä, joiden kotikieli on suomi jotka haluavat saada suomen kielen opetusta, riippuu vastaisuudessa monista tekijöistä. Näitá ovat vastainen maahanmuutto, paluumuutto, lasten määrä Ruotsin suomenkielisissä kodeissa se, missä määrin näissâ kodeissa onnistutaan välittámään lapsille suomen kielen taibo valitaan suomi koulun oppiaineeksi. Monia näistâ tekijöistá on vaikea arvioida. SvenA. Reinans Delegationen för invandrarforskning on laatinut vuosiksi 1985 2015 ennusteen Ruotsin Suomessa syntyneestâ

väestöstä. Siinä käsitellään myös suomenkielisten oppilaiden lukumäärän kehitystä. Ennusteen lähtökohtana on väestön määrä vuoden 1985 lopussa. Jos Ruotsiin muutetaan jatkossa saman verran kuin vuonna 1985 paluumuutto on vastaavanlaista kuin vuonna 1985, Suomessa syntyneiden kouluikäisten lasten määrä laskee. Lisäksi vähenee sellaisten Ruotsissa syntyneiden lasten määrä, joilla on suomalainen äiti.

Mikäli perheen muodostuminen, lasten kielellinen sosiaalistuminen paluumuutto Suomeen tapahtuvat samoin kuin 1980-luvu1la, suomenkielisten peruskouluikäisten määrä vähenee jatkuvasti tulevaisuudessa.

Ensimmäiselle vuosiluokalle tulevien suomenkielisten oppilaiden määrä alkaa pienentyä noin vuonna 1990, bodennäköisesti suomenkielisten oppilaiden määrä vähenee pysyvâsti Ruotsin peruskouluissa 1900luvun loppupuolella on vuosisadan vaihteessa alle puolet nykyisestä.

Suomessa Ulkomailla

Suomessa Suomen syntyneiden syntyneiden Kunta kansalalset kunnan kunnan

syntyneet osuus osuus

asukkaista asukkaista

Taulukosta valitettavasti selviä kunnissa asuvien ruotsinsuomalaisten kieli.

Kieliä koskevat tiedot ilmenevät ensi sijassa kotikielenopetuksen tilastoista, joissa kuitenkaan obeta huomioon alkuperämaata tai kansalaisuutta.

Ruotsin kaikista läáneistâ oli palattu takaisin Suomeen 1985. Absoluuttisesti suurinta paluumuutbo oli ollut Tukholman, Norrbotbenin, Göteborgin Bohusin, Älvsborgin Vâstmanlandin låäneistâ.

Liitbeenä on kartta eri lâåneissâ asuvista Suomessa syntyneistä.

-molempien maiden tasapainoinen taloudellinen kehitys työnválitysten lisäântyvâ káyttö kanavointjsopimus taannevat sen, että 1960-ja 1970-1ukujen muuttoaallot eivât toistu muuttavien palaavien suhde on tasaantumassa muutot aiheutuvat yhä useammin suomalais-ruotsalaisten yritysben lyhyehköistä projektitöistä ovat siksi melko tilapáisiä.

1.3.3 Sijoittuminen työmarkkinoille

Suomen kansalaiset olivat Ruotsissa vuonna 1985 suurimmaksi osaksi kaivos-, valmistus- rakennusteollisuudessanoin 47 %, palveluammateissa 16% sosiaali- terveydenhoitoalalla 13%.

Suomen kansalaisten työtbömyys oli 4,2 %, muiden ulkomaalaisten työttömyys 6,4 % Ruotsin kansalaisten 2,7 %. Suomen työtbömyys oli 7 %.

16 24-vu0tiaita oli eniten työttöminä kaikissa kansalaisryhmissä suomalaisista 8,2 %, muista ulkomaalaisista 11,9 % Ruotsin kansalaisista 5,6 %.

1.3.4 Maantiebeellinenjakautuminen

Useimmissa Ruotsin kunnissa Suomen kansalaisten osuus oli laskenut vuosien 1975 1985 välisenä aikana; nâin oli selvimmin Göteborgissa. Haaparannassa, Tukholmassa Uumajassa heidän määränsá oli kuitenkin lisâântynyt vähentynyt hieman vasta vuosina 1984 1985. -

Arviolta noin puolet Suomen kansalaisista asui 15 kunnassa. Tukholmassa heitâ oli 17 285 Göteborgissa 9 762. Muissa kunnissa heitä oli alle 6 000, Luulajassa 1 828.

Suomalaista alkuperåä oleva vâesböerâissá kunnissa SCB 1985:

Ruotsinsuomalaisten jakautumisesta Suomen-ja ruotsinkielisiin ei 01e jatkoa ajabellen tärkeätå bodeta. tarkkoja tieboja. Tämä on

1.3.2 Ikärakenne vuonna 1985

Suomen kansalaiset ovat suhbeellisen nuoria. Lapsia Ruotsissa asuuat runsaasti vanhuuselâkkeellä olevia vähän, mikâ ilmenee Seuraaon vasta tilastosta.

ikä lukumäârä prosentti

6 13 600 10 % 0 - 12 12 460 9 % 7 - 17 11 840 8,5 % 13 - 24 12 960 9,2 % 18 - 44 63 000 44 % 25 - 54 15 800 11 % 45 - 64 7 600 5,5 % 55 yli 65 3 800 2,8 %

Pyöiässä oleviksi tilastoidaan 25 64-vuotiaat. -

S syntyneiden ruotsinsuomalaisben ikârakenne on toisenlaiuomessa vâhán vanhempaa polvea runsaasti. Suomessa syntynen. Lapsia on noin 58 % eli 132 000 24 49-vu0tiaita 21 % eli 48 000 50neistá on - 64-vu0tiaita samalla tuottavassa iâssâ olevia. Vanhuuseläkkeellä olevia on 7,6 %eli 17 400.

Useimmat Ruotsissa asuvien Suomen kansalaisben lapsista ovat synty- Ruotsissa heidån voidaan otaksua jäåvân Ruotsiin. Mitä vanneet hemmasta ikâluokasta kysymys sitä suurempi on Suomessa syntyon neiden Ruotsin kansalaisten osuus.

Tulevaisuuden arviointi Iuonnollisesti vaikeaa. Seuraavat seikat on viittaavat kuitenkin siihen, että ruotsinsuomalaisten määrâ on jatkosverrattain vakaa tai pienenee: sa

1.2 Suomen Ruotsin välinen muuttoliike

Suomen Ruotsin vâlinen muuttoliike on koko sodanjâlkeisen ajan ollut vilkasta. Semerkitsi pitkän aikaa Suomelle muuttotappiota. Muuttovirtaukset ovat tâhân asti riippuneet enemmän Ruotsin kuin Suomen taloudellisesta kehityksestâ. Suurimmat muuttoaallot osuivat 1960luvun loppuun 1970-luvun alkuun, jolloin Ruotsin teollisuus laajeni voimakkaasti Suomen elinkeinorakenne muuttui olennaisesti. Ruotsiin on muuttanut suomenruotsalaisia suhteellisesti enemmän kuin suomenkielisiâ toisaalta suomenruotsalaiset ovat myös palanneet useammin kotimaahansa poikkeuksena Uusimaa.

Muuttajat olivat aluksi kotoisin ruotsinkielisiltä alueilta Pohjois- Suomen maaseudulta, mutta myöhemmin eli 1980-luvulla heitä on lâhtenyt myös Uudeltamaalta Etelâ- Lounais-Suomesta kaupungeista. Muuttajat ovat hakeutuneet Ruotsissa muun muassa hoito-

palvelualoille. Viime aikoina on muuttanut aiempaa enemmän ammattikoulutuksen saaneita.

Vuodesta 1981 lähtien paluumuutto Ruotsista Suomeen on ollut sunrempi kuin maastamuutto; Suomen muuttovoitto on ollut vuosittain joitakin tuhansia. Huippuvuosi oli 1982, jonka aikana muuttovoitto oli 6 520 henkeá, vuonna 1986 seoli enââ vain 668 henkeä.

1 .3 Ruotsinsuoxnalaiset

1.3. 1 Lukumâârä

Vuonna 1985 Ruotsissa oli 138 600 Suomen kansalaista, mikä merkitsi sitä, että edellisten vuosien laskusuunta oli jatkunut. Suomessa syntyneitâ ruotsinsuomalaisia oli 228 000; heidânkin máârânsâ oli vähentynyt edellisiin vuosiin verrattuna. Suomalaisten osuus ulkomaalaisista oli laskenut aikaisemmasta noin 50 %:sta 34 %:iin lâhde: Statistiska Centralbyrån, SCB Statens Invandrarverk, SIV.

1 J ohdanto

1.1 Pohjoismaisia sopimuksia

Vuoden 1954 yhteispohjoismainen työmarkkinasopimus, joka tarkistettiin 1982, passivapauden ohella Pohjoismaan kansalaivuonna suo sille oikeuden hakea vapaasti työtä toisesta Pohjoismaasta asettua toiseen Pohjoismaahan soaiaalisesti taloudellisesti turvalliasumaan sissa oloissa. Sopimuksen tavoitbeena muassa pitâä Pohjoison muun maissa yllâ täystyöllisyyttâ pyrkiå alueelliseen tasapainoon.

Muut Pohjolan siirtolaisten kannalta merkittâvät sopimukset ovat pohjoismainen yhteistyösopimus Helsingin Sopimus, sosiaaliturvaa koskeva Sopimus pohdoismainen kulttuurisopimus artikla 3 jonka mukaan sopimuspuolet pyrkivåt tyydyttåmâän boivomukset, joita ne Pohjoismaassa kuin kotimaassaan asuvalla Pohjoismaan kanmuussa âidinkielelláân tapahtuvaan opetukseen nâhden. salaisella on

solmittu sopimukset luokanopettajien 1982 aineenopet- Lisäksi on tajien 1986 yhteispohjoismaisista työmarkkinoista.

Sopimus Pohjoismaan kansalaisten oikeudesta käyttâä omaa kieltäân islantia, norjaa, ruotsia, suomea tanskaa toisessa Pohjoismaassa astui voimaan 1987. Osapuolet pyrkivât toimimaan muun muasvuonna boisen Pohjoismaan kansalaiset voivat tarvittaessa asioida sa niin, että viranomaisten muiden virallisten elimien kanssa omalla kielelläân toisessa Pohjoismaassa. Sopimus ole aiheuttanut muutoksia Ruotsin lainsåádäntöön.

Esipuhe

Suomalais-ruotsalainen koulutusneuvosto on pysyvâ Suomen Ruotsin hallitusten yhteinen elin, jonka tehtâvänä on helpottaa Ruotsissa asuvan suomenkielisen vâestön Suomeen palaavien oppilaiden koulutusta. Neuvosto on molemminpuolisen informaation, neuvottelujen kokonaisvaltaisen suunnittelun foorumi; kaikki toimeenpanotehtävât kuuluvat sen sijaan molempien maiden asianomaisille viranomaisille.

Neuvosto vahvisti toukokuussa 1981 työnsâ suuntaviivat. Tämän julkaisun avulla neuvosto haluaa nyt valaista toimintansa kehitystå ja juuri nyt ajankohtaisia kysymyksiá. Vastaiseen toimintaan vaikuttavat muun muassa Ruotsin valtiopáivien helmikuussa 1985 tekemät päâtökset, jotka nojautuivat kieli- kulttuuriperintöselvityksen ehdotuksiin.

Tukholmassa Helsingissä huhtikuussa 1987

Gunnar Svensson Kalervo Siikala puheenjohtaja Suomen jaoston puheenjohtaja

Låhivuosien ja myöhemmân vaiheen kehittå-

misalueet 31 5.1 Esikoulu 31 5.2 Peruskoulu 32 5.3 Lukiokoulu 33 5.4 Aikuiskoulutus 84 5.5 Opettajankoulutus 35 5.6 Mustalaiskysymykset 38 5.7 Kultturienvälisyyskasvatus 38

Suomalais-ruotsalainen koulutusneuvosto:

tausta, toiminta tavoitteet

Esipuhe

Johdanto 1.1 Pohjoismaisia sopimuksia 1.2 Suomen Ruotsin välinen muuttoliike 1.3 Ruotsinsuomalaiset

1.3.1 Lukumâârâ 1.3.2 Ikärakenne vuonna 1985 1.3.3 Sijoittuminen työmarkkinoille 1.3.4 Maantieteellinen jakautuminen 1.3.5 Olettamuksia tulevaisuudesta 1.3.6 Mâäritelmâongelmia

Suomalais-ruotsalainen koulutusneuvosto 10 2.1 Tausta 10 2.2 Tehtävåt 11 2.8 Muita yhtaeistyön muotoja 13

Ruotsin suomenkielisen våestön opetuksen

kehitys vuodesta 1967 15

Nykyinen tilanne ja viranomaisten tehtävât 19 4.1 Esikoulu 19 4.2 Peruskoulu 20 4.3 Lukiokoulu 22 4.4 Aikuiskoulutus 24 4.5 Opçttqiankoulutus 29

Statens offentliga utredningar

gg 1987:67

m Utbildningsdepartementet

Suomalais-ruotsalainen

koulutusneuvosto: tausta,

toiminta tavoitteet

Suomalais-ruotsalaisen koulutusneuvoston mietintö Tukholma 1987

ALLMÄNNA FÖRLAGET

ISBN 91-38-10079-7

ISSN 0375-250X